Saimaan Juomatehdas - Saimaan Brewer’s Special Belgian Wheat

Noniin, nyt oli minunkin lähi-Prismaani ilmestynyt hyllyyn tätä Saimaan uutukaista. Brewer's Specialin aiemmat eli American Red Ale ja Indian Pale Ale miellyttivät kovin, niin tähänkin tarttui (turhankin) suurin odotuksin.

Jälleen suuri kiitos Saimaan Juomatehtaalle tölkistä löytyvistä spekseistä. Tölkkiin on listattu kaikennäköistä aina käytetyistä maltaista humaliin sekä ruokasuosituksista EBUihin. Tyylikäs tölkki näin niinkuin muutenkin.

Lasiin kaatuu likaisen samea oljenkeltainen olut. Tuoksu on vehnäoluelle hieman epätyypillisen hiivainen ja happoinen. Muuten perustuoksukomponenttejakin löytyy, eli mausteisuutta ja vehnäisyyttä. Isokuplainen kuohkea vaalea vaahto.

Todella hedelmäinen ensimaku, appelsiinia ja ananasta. Melko makea. Jälkimaussa katkeroita melko hennosti mutta tähän olueen juuri sopivasti. Pitkä maku. Tasapaino ok, inasen liian makea.

Kiva vehnis, olisi voinut ottaa belgityylisiä riskejä enemmänkin. Nyt "vain ok".

Speksejä arviointivihosta:
4,7% - 27.3.15 - Nautittu kotona
Tuoksu: 4
Ulkonäkö: 2
Maku: 7
Suutuntuma: 4
Yleisvaikutelma: 14
Yhteensä: 31

To Øl - Mochaccino Messiah

"This is our attempt of substituting the morning mochaccino coffee with a beer. You get the nicely roasted chocolate malts, some creamy lactose for the milk and a shot of nutty espresso coffee in your mug. And then some alcohol, it seemed just as obvious as vodka in a white russian. We do not recommend opting for this beer instead of coffee (all the time...)" – Original “The Monday Morning Mochaccino Messiah” (lähde)

To Ølin Mochaccino Messiah tarttui mukaan nettitilaukseen melko spontaanisti - yleensä kun ulkomailta tilaan niin minulla on tapana (vähän liiaksikin asti) tutkia oluiden speksejä & muiden arvioita, jotta saisin paremman käsityksen mitä tilaan. Tässä tapauksessa kuitenkin luotin To Ølin laatuun ja olin jo myyty kun kuvauksesta selvisi, että tämän valmistuksessa on käytetty myös aitoa kahvia - pientä tutkimustyötä omaa kahviporteria varten...

Taustalla käynnissä Monte Rosso -amber alen pullotus

Lasiin kaatuu väriltään tumman punaruskea olut, jossa on kaunis ja syvä väri. Vaahto on korkea, väriltään beige ja on todella kuohkea ja hyvin kasassa pysyvä. Oluen tuoksussa on tummaa suklaata, miellyttävää kahvia, mallasta, tummaa siirappia ja vähän pähkinää.

Olut on maultaan yllättävän makea, kaiketi laktoosin eikä pelkästään maltaisuutensa vuoksi. Jotenkin ei kuitenkaan niin kompleksinen maku kuin odotin, tämä on oikeastaan yllättävän helposti juotava. Ensimaku on miellyttävän kahvinen eli kylmenneen kahvin kitkeryys tai suun pintojen peittävyys ei ole läsnä (vielä). Maku on myös maltainen ja vähän pähkinäinen. Kevyt ja tasapainoinen humalointi. Pitkä jälkimaku, jossa kahvin kitkeryys nostaa päätään. Ehdottomasti keskivertoa parempi ja maistuva olut.

Speksejä arviointivihosta:
7% - 18.3.2015 - arvioitu kotona
Tuoksu: 8
Ulkonäkö: 3
Maku: 7
Suutuntuma: 3
Yleisvaikutelma: 15
Yhteispisteet: 36

Resepti: Doge IPA

Ei liene epäselvää mistä Doge IPA sai inspiraationsa, eli Brewdogin Punk IPAsta tietenkin. Punk IPA on kokenut ainakin pari reseptiuudistusta elinkaarensa aikana: vuonna 2011 ja vuoden 2014 loppupuolella. 2014 alkuvuodesta BrewDog ilmoitti nettisivuillaan Punk IPAn sisällöksi:

"Never Mind the Bollocks this is the real ****.
ABV:5.6%. OG:1053. IBU's:45
Malts:Marris Otter Extra Pale Malt
Hops:Chinook, Simcoe, Ahtanum, Nelson Sauvin
Twist:Hopped with bucket loads of our favourite hops"

ja nyt 2015 sisällöksi ilmoitetaan:

"ABV: 5.6%
OG: 1056
IBU's: 35
Malts: Extra Pale
Hops: Chinook, Ahtanum, Amarillo, Cascade, Simcoe, Nelson Sauvin"

Maris Otter on siis vaihdettu hieman halvempaan vaihtoehtoon, ja sillä saatavat säästöt on näemmä ohjattu monipuolisempaan humalakattaukseen. Omaan suuhuni tämä "uusi" Punk IPA ei tunnu enää yhtä tymäkältä tavaralta saatika yhtä hedelmäiseltä kuin vanha, mutta koska rinnakkaisvertailua on enää vaikea tehdä, niin mutua on vaikea testata todeksi.

Kloonireseptejä on netti pullollaan ja muistaakseni ainakin tätä aikoinaan lueskelimme. Aivan sellaisenaan ei kuitenkaan reseptiä kopioitu, vaan teimme pieniä muutoksia:

Doge IPA (American IPA)

Original Gravity (OG): 1.053  (°P): 13.1
Final Gravity (FG):    1.013  (°P): 3.3
Alcohol (ABV):         5.21 %
Colour (SRM):          8.1   (EBC): 15.9
Bitterness (IBU):      78.9   (Average)

98.21% Maris Otter Malt
1.79% Crystal 60

1 g/L Columbus (14.2% Alpha) @ 70 Minutes (Boil)
1.7 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
1.1 g/L Nelson Sauvin (12% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
1.1 g/L Simcoe (13% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)
0.8 g/L Columbus (14.2% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop)
0.8 g/L Nelson Sauvin (12% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop)
0.8 g/L Simcoe (13% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop)

Single step Infusion at 68°C for 70 Minutes. Boil for 60 Minute. Fermented at 20°C with Safale S-04.

20 litran batch sizellä humalaa tulee siis yhteensä noin 148 grammaa, jolloin Brewmaten ilmoittaa lopulliseksi IBU-määräksi melko miehekkään 78,9. Tähän lukemaan on päädytty kolmen keittokerran aikana yritys & erehdys -menetelmällä: lähtökohtamme oli jotain 45 IBUn luokkaa, mutta lopputulos ei ollut halutun tymäkkä. Kysyimme apua kokeneimmilta konkareilta ja saimme vinkkiä, että kotiolutta ja pientä eräkokoa tehdessä IBUt ei vaan jotenkin tunnu samalta, eli keitosta voi melko huoletta "ylihumaloida". Mitään tieteellistä selitystä tai vahvistusta tälle en vielä ole löytänyt, mutta tällainen mutu itsellänikin nyt kyllä olisi. Olemme myös käyttäneet oluet melko kuiviksi, eli selitys ei voi olla siinä, että mallasrungon makeus jotenkin latistaisi humalarunkoa.

Sitten itse muutoksiin. Maris Otteria saa Brewcatilta, joten päädyimme myös siihen. Crystal 60:tta päädyttiin lisäämään ripaus väriä & hippusen makua antamaan. Humalapuolella Punk IPA tarjoaa melkoisia haasteita lompakolle. Nelson Sauvin on kallista ja tämän lisäksi Chinookia ja Ahtanumia on vaikea saada. Chinook vaihdettiin Columbukseen niiden samankaltaisuuden vuoksi: kummastakin saa mausteista ja hennon sitruksista vivahdetta, mäntyisyys tosin jäisi puuttumaan. Ahtanum korvattiin Cascadella: kummatkin antavat oluelle kukkaisuutta ja greippisyyttä. Punk IPAssa käytettyä hiivaa emme tienneet, joten korvasimme sen perusvarmalla S-04:llä.

Lopputulos on mielenkiintoinen. Omia oluita ei pitäisi arvioida, jonka vuoksi en sen tarkempaa analyysiä tästä tee, mutta hyvää palautetta tämä on juojiltaan kerännyt ja on se myös itselle maistunut. Erityisesti humalointia ja hedelmäisyyttä on kiitelty. Tässä on monia samoja komponentteja kuin esikuvassaan, mutta tavallaan tämä on silti ihan eri olut. Eikä suotta, sillä humalointihan on periaatteessa puoliksi eri osasista koostuva. Jos jotakuta kiinnostaa kloonata Punk IPA, niin tuota aiempaa reseptiä kannattaa tutkia. "Aito" Punk IPA ei välttämättä tuota uuden version kuutta humalaa tarvi, vaan jos jostain saisi käsiinsä Chinookia ja Ahtanumia, niin niillä, Nelson Sauvinilla ja Simcoellakin voisi saada kiinnostavan kloonin aikaan.

Edit 2.7.2017:
Nyt kun tätä pari vuotta vanhaa postausta lueskelen niin sen verran voisin lisätä, että reseptiä ei tuosta ylhäältä kannata yrittää naputella omaan reseptisoftaan vaan BrewMate-yhteensopivan reseptifilun löydät tämän linkin takaa.

Brewdog on myös julkaissut reseptinsä DIY DOG-kirjasessa (jonka pdf:n löydät heidän nettisivuiltaan). Aidossa Punk IPAssa on Brewdogin reseptin mukaan 20 litran eräkoossa melko yllä olevan kanssa samankaltainen mallasrunko, mutta katkerointihumalaa hieman vähemmän ja aromihumalointia ronskisti enemmän: n. 100g keiton aikana ja 190g dry hoppina (!). Reseptikirjanen vinkkaa dry hoppaamaan pääkäymisen jälkeen (eli vaikkapa secondaryastiassa) viiden päivän ajan 14C-asteessa.

Hiisi - Rakki

Ensikosketukseni Hiiden tuotteisiin sain vuoden 2014 Helsinki Beer Festivaleilla, jolloin lasiini osui Raivoava Rakki ja Humulus Lupus. Hiiden oluita juodessa tuli vähän sama ahaa-elämys kuin joitain vuosia sitten BrewDogin oluiden kanssa: "ai oluet voi maistua tältäkin!". Omia makunystyröitäni Hiiden makumaailma ja etenkin kyseisten oluiden hedelmäisyys ja rapea humalointi miellyttää kovin, jonka vuoksi heidän oluitaan pyrin kokeilemaan aina kun niitä vastaan jostain tulee. Tavallaan on alkanut jo tuntua, että taidan arvioinnissa olla vähän liiankin lempeä Hiittä kohtaan - ihan vain varoituksen sanana.

"Nauti viilennettynä hitaasti paahdetun kananpojan tai vaikka kunnon BLT:n kaverina, keskimääräistä kovemmalla soitetun Queens of the Stone Agen säestämänä." Close enough.

Rakki käveli vastaan jo syksyllä hieman ennalta-arvaamattomasti - nimittäin Tampereen laitamilla Teivon ABC:lla. Ei kuitenkaan marketissa, vaan Fröökynän Herkku -nimisessä herkku- ja lahjamyymälässä, jonka pienpanimotuotevalikoima yllätti totaalisesti. Kuvan ja tarkemmat tiedot valikoimasta löydät heidän sivultaan.

Lasiin kaatuvassa oluessa on miellyttävän hedelmäinen ja rouhea humalointi. Siinä on eksoottista hedelmää - mangoa ja passionia - ja aavistus mäntyä ja pihkaa. Vaahto on valtava ja kuohkea ja laskeutuu maltilla muuttuen sormen paksuiseksi kuohkeaksi ja pitkäikäiseksi hunnuksi. Olut on samea ja väriltään tumman meripihkainen.

Maku on oikein miellyttävä: humalan katkerot ja hedelmäiset vivahteet luovat kivan makumaailman. Oluessa on todella pitkä suutuntuma ja pirskahtelevat hapot. Katkerot tuntuvat suun kaikilla pinnoilla ja runko on tasapainoinen. Kauppavahvuiseksi tuotteeksi mieletön makupommi.

Speksejä vihkosta:
Arvosteltu 7.11.2014 ja 20.3.2015 (42p ja 40p) - 4,5%
Tuoksu:7
Ulkonäkö: 4
Maku: 8
Suutuntuma: 4
Yleisvaikutelma: 17
Yhteispisteet: 40

Olvi - Iisalmi Pale Ale (IPA)

Olvi-panimon Iisalmi Pale Alea kädessä pitäessä tulee jotenkin epärealistinen fiilis. Pidän kyseistä panimoa vähän jotenkin.. noh, "kovaan käyttöön" suunniteltujen käymistuotteiden tuottajana (Olvi, Sandels, A.Le Coq). Eli prosentit edellä ja maku pienemmällä fokuksella. Mutta niin se maailma ja etenkin suomalainen olutkulttuuri muuttuu, että ilmeisesti Iisalmessakin on nyt huomattu, että olisi kai aika hölmöä jättää alati kasvava asiakaskunta eli maukkaasta oluesta nauttivat huomioimatta. Hyvä näin, aika selvittää mitä tyylikäs IPA-tölkki pitää sisällään.

"Vahvasti humaloitu, sitruksinen täysmallas pintahiivaolut, suodattamaton."

Lasiin kaatuu oranssihtava, vaalean meripihkainen ja voimakkaasti vaahtoava olut. Vaahto on vaalea, kuohkea ja isokuplainen ja rauhoittuu piakkoin oluen pinnalle sentin paksuiseksi hunnuksi.

Tuoksussa on pistävää humalaa, mäntyä, ruohoa ja hedelmää sekä vähän mausteisuutta ja todella hentoa sitrusta ja mallasta. Tuoksu on oikeastaan yllättävän monipuolinen ja miellyttävä, hieman tunkkaiseen päin muttei häiritsevästi.

Maku on yllättävän pliisu eikä oikein lunasta tuoksun antamia lupauksia: humalaa, hieman mäntyä ja ruohoa. 55 EBUn kitkeryys kihelmöi suussa miellyttävästi. Vetinen ja hieman epätasapainoinen. Iisalmi Pale Alen runko on turhan ohut kuten tuppaa olemaan asian laita muidenkin "kauppa-ipojen" kohdalla: tämä oluttyyli todella hyötyy hieman vahvemmasta alkoholipitoisuudesta ja sitä tämäkin tuote kaipaisi. Ja kyllä: ymmärrän ironian siinä kuinka aluksi valitin, että Olvi tekee oluensa voltit edellä ja nyt itse haluaisin tähän lisää voltteja. :)

Kaiken kaikkiaan IPA-ipa on helposti juotava ja simppeli ipa. Siinä ei ole varsinaisia vikoja ja se on kaikilta puolin "ihan ok" (ja tuoksunsa puolesta hyvä). Voisin kuvitella, että tulevana kesänä tämä tulee olemaan hyvä porttihuume, jolla houkutella bulk-kuluttajia maukkaiden oluiden maailmaan. Kunhan saatavuus ja hinta pysyvät kohdillaan, niin eiköhän tämä useammankin kerran lähikaupan hyllystä mukaan tartu.


Speksejä arviointivihkosta:
Tölkki - 19.3.2014 - kotona juotu - 4,7%
Tuoksu: 7
Ulkonäkö: 2
Maku: 6
Suutuntuma: 2
Yleisvaikutelma: 12
Yhteispisteet: 29

Nokian panimon 2nd Avenue pikatestissä

Pääsin testaamaan viikon parin päästä kauppoihin ilmestyvää Nokian Panimon 2nd Avenueta ystäväni luona, joka puolestaan oli saanut tuotetta suoraan panimolta työpaikalleen näytekappaleina. 2nd Avenuesta on ennakolta povattu "uutta 66:sta", joka on mielestäni hieman epäreilu ennakko-odotus uudelle oluelle, mutta kieltämättä tätä on vaikea maistella ilman, että alitajuntaisesti vertaisi 66:een (joka kuitenkin lähtökohtaisesti on jopa ihan eri tyylilajin olut).

 

Nätti olut & tyylikäs tölkki.

Lasiin kaatuu vaalean kuparinen ja hieman meripihkaisen värinen olut kuohkealla vaahdolla. Tuoksu on yllättävän mieto, lukuisien jenkkiviittauksien vuoksi olisin odottanut jonkin sortin sitrusta tai tiukkaa humalaa. Sen sijaan tuoksussa on hentoa hedelmäisyyttä, aavistus humalaa ja maltaisuutta. Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä. Suutuntuma on raikas ja hapokkuus on sopiva. Ei mikään napakymppi, mutta varsin passeli tuote. Päätynee kesällä ostoskoriin kerran jos toisenkin, aurinkoisen päivän janonsammuttaja.

Numerointi uupuu, sillä en kirjoittanut arviointivihkoon tästä mitään.

Arvio: Papabeers - White I.P.A

Seurasin Papabeersin toimintaa mielenkiinnolla jo syksyllä, mutta silloin talous ei valitettavasti antanut myötä tilata laatikollista Pyynikin käsityöläispanimolla tehtyä herkkua. Kevättalvella laitoin kuitenkin vihdoin tilauksen sisään. Papabeersin kauppa on hieman kömpelö ja yhteydenpitoa ostajaan ei juuri ole (paitsi Paypalilta tuleva sähköposti maksun onnistumisesta), eli tässä touhussa ei auta kuin luottaa siihen, että paketti lähtee kun lähtee ja saapuu kun saapuu. Vahvistusviestejä tilauksen vastaanotosta tai toimituksen tilasta ei tule. Mutta pääasia on, että olut on hyvää. Mutta onko se?

Vaahto oli aluksi kuohkeampi, mutta kuvailun tiimellyksessä se ehti laskea oheisen näköiseksi pitsiseksi reunoille keskittyneeksi hunnuksi.

Kyllä on, ainakin tämä White I.P.A. White IPAlla tarkoitetaan siis kahden oluttyylin fuusiota, perinteisen belgialaisen witbierin ja hieman uudemman aallon jenkkihumaloidun ipan liittoa. Witbier maustetaan tyypillisesti korianterinsiemenillä ja sitrushedelmien kuorilla, mutta White IPAn tapauksessa keittoon lisätään vielä tuhti annos humalaa ja jopa salviaa ja sitruunaruohoa.

Kaadan oluen lasiin. Tuoksun happamahkon raikas ensituntemus tuo minulle mieleen saisonin. Tuoksussa on sitrushedelmää ja miellyttävästi humalaa. IPAmainen jenkkiaromi. Oluessa on pienikuplainen tiheä vaahto, joka alkaa runsaana, mutta katoaa nopeasti. Lasin reunoille jää alkoholista tyylikkäät "jalat" (neste tarraa lasin reunaan). Olut on väriltään hailakan kellertävä, aavistus kuparia, ja läpinäkyvä. Maun ensipuraisussa on passelisti sitruksista humalontia ja sopivasti katkeroa. Runko on tasapainoinen ja oluessa on pitkä katkera jälkimaku. Janottava. Mielestäni enemmän IPAan kuin vehnään kallellaan, mitä en pidä pahana asiana. Humalavetoinen ja raikas olut, jonka juotuaan tekee mieli toista.

Speksejä arviointivihosta:
Papabeers White IPA, pullo, 5,2%, 17.2.2015, nautittu kotona, 8,1C
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma 4/5
Yleisvaikutelma 15/20
Yhteensä: 36/50