Mäskäin & keitin automaattikattilasta

Käymispöntössä mäskäys ja kahdessa eri kattilassa keittäminen palveli tarpeitamme aikansa. Jotenkin pidemmän päälle silti keittiössä juokseminen 5 minuutin välein (kuuman veden lisäys mäskiin, jotta lämpötila pysyisi yllä) alkoi hieman tympimään, joten tilanteeseen etsittiin ratkaisu.

Tähän asti keitto on hoidettu kahdella kuvassa näkyvän kokoisella kattilalla, joilla on päästy n. 18l eräkokoon.

Tutkin aikani vaihtoehtoja, joista automaattikattila tuntui tarpeillemme & budjetillemme fiksuimmalta. Muita vaihtoehtoja olisi ollut esim. isompi ruostumattomasta teräksestä valmistettu kattila (ja kuumennus hellalla tai ulkoisella vastuksella) tai vastuksen askarteleminen käymispönttöön. Grainfather tai Braumeister ovat hieman budjetin ulkopuolella. Pääasia, että homma helpottuisi ja 20l eräkoot onnistuisivat.

Klarstein Biggie 27l

Eli tällainen vekotin tuli siis tilattua: Klarstein Biggie, 27-litrainen 2000W vedenkeitin. Noin 138€ ja UPS-kuriiri toi sen Saksasta Suomeen neljässä päivässä. Electronic Starin verkkokauppa myy kyseistä pönttöä haudutuspatana, jossa on kätevä valmistaa "kaikkea aina hedelmistä ja vihanneksista lihaliemeen, gulasseihin ja muihin vastaaviin ruokiin" ja joka on "täydellinen kumppani glögi-iltoihin" (???). Parempaan käyttöön tämä silti pääsee oluen mäskäimenä ja keittimenä.

Keittimen kattilaosa on ruostumatonta terästä ja sen lämpövastus on piilotettu pohjan alle. Näin ollen siistinä pitäminen on helppoa ja vastukseen ei pala mitään kiinni. Mukana tuli muovinen kansi ja muovinen ritilä, jolla voi estää näppärästi vaikkapa mäskipussia koskemasta kattilan pohjaa. Kattilan todellinen koko on 27 litraa, mutta 20 litran kohdalle on kattilaan piirretty "MAX"-viiva. Ohjeita selaamalla en löytänyt muuta syytä maksimitäyttömäärälle, kuin että "jos ylität max-viivan saatat vahingossa keittää jotain kattilan reunojen yli". Eli jopa 25 litraan asti tällä kyllä uskaltaa keitellä (jää jokunen sentti sitten vielä varaa, ettei kiehu yli).

Säätimet.

 Säätimet ovat melko karut, mutta ajavat asiansa. Ajastin toimii kuin munakello; säätämällä nappulan 60min kohdalle saat 60 minuuttia tikitystä ja PLINGGG!-äänen. O/I -nappula paneelin keskellä kontrolloi hälytintä; kun lämpötila ylittää vasemmalla napilla säädetyn lämpötilan, alkaa infernaalinen piipitys. Vasemmanpuoleinen nappi on laitteen virtakytkin ja lämpötilasäädin, jossa heittoa tuntuu olevan n. 5 celsiusastetta.

Biggie pääsi toki oitis koeajolle ja pale alea valmistamaan. 20 litraa vettä lämmitettiin 70 asteeseen ja aikaa tähän kului puolisen tuntia. Maltaat sekaat ja parin asteen odotettu lämpötilan lasku. Termostaatti pois päältä. Puolessa tunnissa lämpötila oli laskenut pari astetta. Termostaatti takaisin päälle ja lämpötila pari astetta korkeammalle. Termostaatti takaisin pois päältä. Lämpötilaa tsekkailtiin kymmenisen minuutin välein, jolloin mäskiä samalla sekoitettiin kauhalla. Tunnin päästä tehot täysille ja ulosmäskäys 78 asteessa, kymmenisen asteen nousu tapahtui vartissa.

Tässä vaiheessa homma on Biggiellä vielä hieman kömpelöä. Pussimäskätessä olisi toki näppärää nostaa mallaspussi pois, huuhdella niitä hieman erillisessä kattilassa ja samalla jatkaa vierteen lämpötilan nostoa kohti sataa. Olemme kuitenkin tykästyneet pussittomaan mäskäämiseen, eli tässä vaiheessa mäski täytyi kaataa ritilän & suodatinkankaan läpi erilliseen astiaan (käytännössä meillä käymispönttöön), hoitaa mallaspedin huuhtelu siinä ja tämän jälkeen kipata vierre takaisin keittokattilaan. Lämpötila nousi 80C->100C noin puolessa tunnissa.

Keittovaiheessa suurin ongelma on tehon säätö. Termostaatilla oli vaikea löytää kohtaa, missä kiehuntaa vielä tapahtuisi, mutta ei aivan täysillä teholla. Jos säädintä säätää pienemmälle tuppaa kiehunta lakkaamaan täysin. Näin ollen tunnin keitto täytyy tehdä täydellä teholla ja keittohävikki on myös sen näköistä (n. 4,5 litraa ja ominaispaino nousi n. 0.020 verran). Rolling boil tekee toki hyvää vierteelle, mutta mielestäni vähän vähempikin riittäisi...

Kaiken kaikkiaan Klarsteinin kattila tuntuu harrastelijan budjetille ja tarpeisiin oikein mainiolta. Lämpötilasäädin voisi olla toki tarkempi, mutta kaikkea ei tässä hintaluokassa yksinkertaisesti saa.

Olutarvioita & Helsinki Beer Festival 2015

Tänä vuonna tuli piipahdettua kolmatta kertaa Helsinki Beer Festivaleilla. Aiempina vuosina töiden vuoksi en ole ehtinyt tehdä muutamaa tuntia pidempää vierailua. Nyt työt antoivat kuitenkin myöten ja Helsinkiin pääsi koko viikonlopuksi.

Itse Beer Festivaleille mentiin kuitenkin vasta lauantaina, eli perjantaina ehti harrastaa hieman olutturismia. Aiemmilla pääkaupunkivisiiteillä on tullut jo koluttua muutamia olutravintoloiden "klassikoita" (mm. Kaisla & Copenhagen) ja tällä kertaa suunnattiin BrewDogiin ja Ölhus Stockholmiin.

BrewDog - Clown King

BrewDogin hanavalikoima on mielenkiintoinen, jatkuvasti elävä ja saa ehdottomasti plussaa siitä, että hanaoluita voi tilata myös pienempinä määrinä (1/3 ja 1/2 pint) suhteessa samaan hintaan. Itse pubin miljöö ja tunnelma muistuttaa paljon ketjun muitakin paikkoja, joissa olen vieraillut (Edinburgh & Barcelona). Meininki on kansainvälisen tuntuista ja sisustus on tyylikästä. Arviointivihkoon asti maistamistani oluista päätyi Radbrewin Red Planet ja BrewDogin Clown King. Radbrew'sta olen lukenut paljon, mutta heidän tuotteisiinsa en ole missään törmännyt, jonka vuoksi Red Planet tuli tilattua sen kummemmin miettimättä.

Radbrew - Red Planet

Kuva ei tällä kertaa tee oluen punertavuudelle oikeutta. Lasissa olut on kirkas ja kauniin syvänpunertavan rusehtava. Vaahtoa ei tässä ole nimeksikään, lukuun ottamatta reunoilla olevaa lurua. Tuoksu on todella maltainen, vähän rukiinen ja siirappinen. Pienen humalan katkeron olen myös erottavinani, mutta muuten tuoksu kulkee mallasmaailma edellä.

Maku on maanläheisen karvas ja pähkinäinen. Oudon rukiinen (vaikkei tämän teossa kai ruista ole edes käytetty?) ja todella maltainen. Ei niin makea kuin pelkäsin. Jotenkin ei tunnu suussa ihan tasapainoiselta, suutuntuma on jotain ohuen ja keskitäyteläisen väliltä eikä jälkimakua ole juurikaan. Vihkoon kirjoitin loppukaneetiksi "ok". Ei tässä mikään vialla ole, mutta lopputulos ei ole oikein muuta kuin osiensa summa.

Radbrew - Red Planet * Brown ale/rusty ale * 4,7% * 10.4.2015 * BrewDog HKI
Tuoksu: 5
Ulkonäkö: 3
Maku: 6
Suutuntuma: 3
Yleisvaikutelma: 12
Yhteispisteet: 29

Red Planetin lisäksi tuli jaettua pullo BrewDogin Clown Kingia. Tätä oli Tampereella saatavilla hanassa O'Connell'sissa jokunen vuosi sitten noin viikon ajan, mutta missasin tämän silloin. Virhe tuli nyt vihdoin korjattua, joskin pullomuodossa.

Lasiin kaatuu samean tumman kuparinen olut. Siinä on isokuplainen beige pienikokoinen vaahto. Olut tuoksuu mielenkiintoiselta: se on tuhdin maltainen, vahvan alkoholinen ja jenkkihumalainen. Lisäksi siinä tuoksuu hieman lakritsi sekä Taffelin pähkinäsekoituspussi.

Maku on todella intensiivinen. Se alkaa makean maltaisena ja vahvan alkoholisena, mutta kääntyy loppua kohden karvaaksi ja tuhdisti humaloiduksi. Lakritsia ja siirappia löytyy myös. Kompleksinen, todella haastava ja täyteläinen nautittava. Vanhaa kunnon BrewDog-laatua, jota ei massoille turhaan ole vesitetty.

BrewDog - Clown King * pullo * 12% * 10.4.2015 * US Barley Wine * BrewDog HKI
Tuoksu: 7
Ulkonäkö: 3
Maku: 9
Suutuntuma: 4
Yleisvaikutelma: 16
Yhteispisteet: 39

Helsinki Beer Festivaleilta ei kännykään kameraan montaa kuvaa tarttunut, mutta kyllä näistäkin kollaasin aikaan sai. Festivaalini aloitin Fat Lizardin tuotteisiin tutustumisella - panimon kattauksen pystyi helposti koluamaan läpi, sillä hanoissa heillä oli tarjolla vain 101 California Pale Ale ja Heavy Fuel Ipa. 101 oli melko yllätyksetön perus-apa. Maistuva, ei vikoja, mutta ei tajuntaa räjäyttävä. Heavy Fuel IPA oli enemmän omaan makuuni. Olut tarjottiin suoraan pöytään selässä kannettavalla oluttykillä, näppärää palvelua ja oiva markkinointi-gimmick. Heavy Fuelin ulkonäköä en pitänyt kovin kummoisena, lasiin kaatui runsaasti vaahtoava hailakan kellertävä ja semi-kirkas olut. Tuoksu ja maku olivat kuitenkin mieluisia; tuoksu oli raikas, tuhdisti humaloitu, trooppisen hedelmäinen ja oudosti hieman banaaninen. Maku lunasti tuoksun lupaukset ollen tiukasti humaloitu hedelmäpommi. Suussa mukavan silkkinen ja lempeä hurjasta luonteestaan huolimatta. Kiva tasapaino, vaikkakin hieman tunkeilevat katkerot. Oikein tyylipuhdas IPA, jossa kaikki kunnossa. Pisteet 7+2+8+4+14=35.

Maku Brewingiltä olen jo muutamia kaupan hyllyltä löytyneitä tuotteita maistellut, mutta festareita varten olin jo ennakolta skoutannut, että heidän saisoninsa täytyisi ottaa maisteluun. Lasiin kaatui samean vehnämäisen kellertävä olut, jossa pienikuplainen hento vaahto. Tuoksu aika perus-saison eikä yllätyksellinen: viljainen, pippurinen, hapan ja korianterinen. Maku happaman kitkerä, sopiva humalointi. Mieto pippuri. Mausteinen. Happamuus ja katkerot hyvässä tasapainossa, miellyttävä nauttia. Keskivertoa parempi saison-elämys. 7+3+7+4+15=36.

Tämän enempää en vihkoon raapustellut, kun täytyi keskittyä myös hieman ystävien kanssa sosialisoimiseen. Näiden lisäksi illan aikana tuli piipahdettua mm. Prykmestarin, Saimaan Juomatehtaan, Laitilan panimon, Diamond Beveragesin ja Monditalyn ständeillä. Festarien teema Itävalta jäi itseltäni hieman pimentoon, jotenkin kotimaiset toimijat kiinnostavat niin paljon enemmän.

Kiva viikonloppu kaiken kaikkiaan, ensi vuonna uusiksi. :)

Loppu lappoamiselle

Meillä on ollut käytössä ns. automaatti-lappo, eli lappo, jonka saa pumppaamalla käyntiin. Ihan toimiva ja kätevä vehje, mutta jotenkin sen kanssa sählääminen alkoi kyllästyttämään. Tutkin hieman vaihtoehtoja, ja ilmeisesti hanallisia käymisastioita on myynnissä moniakin erilaisia.

Käymisastian hana vauhdittaa pullotusta.

Tällä kertaa mentiin kuitenkin yli sieltä, missä aita oli halvinta ylittää: käymisastioita kun oli jo pari valmiiksi, niin tuntui hieman höntiltä tilata vielä kolmatta. Tämä sijaan tilasin Viinitalo Melkkolta hanan hintaan 3,95€ ja asensin sen meiltä jo valmiiksi löytyneeseen käymisastiaan. Odotin vuotavaa ja huteraa lopputulosta, mutta ihan tiivis ja toimiva siitä tuli. Hanan punaisen vipuosan saa pyöräytettyä ympäri, eli hanan uskalsi asentaa käymisastian ihan alareunaan.

Hana pääsi tulikokeeseen Espresso Porterin pullotuksessa ja hyvinhän se toimi. Porteri saa nyt kypsyä pulloissa vielä aikansa, mutta todella lupaavalta se tuoksui. Tammilastuista oli irronnut melkoinen vanilja-aromi ja kyllä sen espressokahvinkin tuoksusta tunnisti.

Saimaan Juomatehdas - Saimaan Brewer’s Special Belgian Wheat

Noniin, nyt oli minunkin lähi-Prismaani ilmestynyt hyllyyn tätä Saimaan uutukaista. Brewer's Specialin aiemmat eli American Red Ale ja Indian Pale Ale miellyttivät kovin, niin tähänkin tarttui (turhankin) suurin odotuksin.

Jälleen suuri kiitos Saimaan Juomatehtaalle tölkistä löytyvistä spekseistä. Tölkkiin on listattu kaikennäköistä aina käytetyistä maltaista humaliin sekä ruokasuosituksista EBUihin. Tyylikäs tölkki näin niinkuin muutenkin.

Lasiin kaatuu likaisen samea oljenkeltainen olut. Tuoksu on vehnäoluelle hieman epätyypillisen hiivainen ja happoinen. Muuten perustuoksukomponenttejakin löytyy, eli mausteisuutta ja vehnäisyyttä. Isokuplainen kuohkea vaalea vaahto.

Todella hedelmäinen ensimaku, appelsiinia ja ananasta. Melko makea. Jälkimaussa katkeroita melko hennosti mutta tähän olueen juuri sopivasti. Pitkä maku. Tasapaino ok, inasen liian makea.

Kiva vehnis, olisi voinut ottaa belgityylisiä riskejä enemmänkin. Nyt "vain ok".

Speksejä arviointivihosta:
4,7% - 27.3.15 - Nautittu kotona
Tuoksu: 4
Ulkonäkö: 2
Maku: 7
Suutuntuma: 4
Yleisvaikutelma: 14
Yhteensä: 31

To Øl - Mochaccino Messiah

"This is our attempt of substituting the morning mochaccino coffee with a beer. You get the nicely roasted chocolate malts, some creamy lactose for the milk and a shot of nutty espresso coffee in your mug. And then some alcohol, it seemed just as obvious as vodka in a white russian. We do not recommend opting for this beer instead of coffee (all the time...)" – Original “The Monday Morning Mochaccino Messiah” (lähde)

To Ølin Mochaccino Messiah tarttui mukaan nettitilaukseen melko spontaanisti - yleensä kun ulkomailta tilaan niin minulla on tapana (vähän liiaksikin asti) tutkia oluiden speksejä & muiden arvioita, jotta saisin paremman käsityksen mitä tilaan. Tässä tapauksessa kuitenkin luotin To Ølin laatuun ja olin jo myyty kun kuvauksesta selvisi, että tämän valmistuksessa on käytetty myös aitoa kahvia - pientä tutkimustyötä omaa kahviporteria varten...

Taustalla käynnissä Monte Rosso -amber alen pullotus

Lasiin kaatuu väriltään tumman punaruskea olut, jossa on kaunis ja syvä väri. Vaahto on korkea, väriltään beige ja on todella kuohkea ja hyvin kasassa pysyvä. Oluen tuoksussa on tummaa suklaata, miellyttävää kahvia, mallasta, tummaa siirappia ja vähän pähkinää.

Olut on maultaan yllättävän makea, kaiketi laktoosin eikä pelkästään maltaisuutensa vuoksi. Jotenkin ei kuitenkaan niin kompleksinen maku kuin odotin, tämä on oikeastaan yllättävän helposti juotava. Ensimaku on miellyttävän kahvinen eli kylmenneen kahvin kitkeryys tai suun pintojen peittävyys ei ole läsnä (vielä). Maku on myös maltainen ja vähän pähkinäinen. Kevyt ja tasapainoinen humalointi. Pitkä jälkimaku, jossa kahvin kitkeryys nostaa päätään. Ehdottomasti keskivertoa parempi ja maistuva olut.

Speksejä arviointivihosta:
7% - 18.3.2015 - arvioitu kotona
Tuoksu: 8
Ulkonäkö: 3
Maku: 7
Suutuntuma: 3
Yleisvaikutelma: 15
Yhteispisteet: 36

Resepti: Doge IPA

Ei liene epäselvää mistä Doge IPA sai inspiraationsa, eli Brewdogin Punk IPAsta tietenkin. Punk IPA on kokenut ainakin pari reseptiuudistusta elinkaarensa aikana: vuonna 2011 ja vuoden 2014 loppupuolella. 2014 alkuvuodesta BrewDog ilmoitti nettisivuillaan Punk IPAn sisällöksi:

"Never Mind the Bollocks this is the real ****.
ABV:5.6%. OG:1053. IBU's:45
Malts:Marris Otter Extra Pale Malt
Hops:Chinook, Simcoe, Ahtanum, Nelson Sauvin
Twist:Hopped with bucket loads of our favourite hops"

ja nyt 2015 sisällöksi ilmoitetaan:

"ABV: 5.6%
OG: 1056
IBU's: 35
Malts: Extra Pale
Hops: Chinook, Ahtanum, Amarillo, Cascade, Simcoe, Nelson Sauvin"

Maris Otter on siis vaihdettu hieman halvempaan vaihtoehtoon, ja sillä saatavat säästöt on näemmä ohjattu monipuolisempaan humalakattaukseen. Omaan suuhuni tämä "uusi" Punk IPA ei tunnu enää yhtä tymäkältä tavaralta saatika yhtä hedelmäiseltä kuin vanha, mutta koska rinnakkaisvertailua on enää vaikea tehdä, niin mutua on vaikea testata todeksi.

Kloonireseptejä on netti pullollaan ja muistaakseni ainakin tätä aikoinaan lueskelimme. Aivan sellaisenaan ei kuitenkaan reseptiä kopioitu, vaan teimme pieniä muutoksia:

Doge IPA (American IPA)

Original Gravity (OG): 1.053  (°P): 13.1
Final Gravity (FG):    1.013  (°P): 3.3
Alcohol (ABV):         5.21 %
Colour (SRM):          8.1   (EBC): 15.9
Bitterness (IBU):      78.9   (Average)

98.21% Maris Otter Malt
1.79% Crystal 60

1 g/L Columbus (14.2% Alpha) @ 70 Minutes (Boil)
1.7 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
1.1 g/L Nelson Sauvin (12% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
1.1 g/L Simcoe (13% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)
0.8 g/L Columbus (14.2% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop)
0.8 g/L Nelson Sauvin (12% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop)
0.8 g/L Simcoe (13% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop)

Single step Infusion at 68°C for 70 Minutes. Boil for 60 Minute. Fermented at 20°C with Safale S-04.

20 litran batch sizellä humalaa tulee siis yhteensä noin 148 grammaa, jolloin Brewmaten ilmoittaa lopulliseksi IBU-määräksi melko miehekkään 78,9. Tähän lukemaan on päädytty kolmen keittokerran aikana yritys & erehdys -menetelmällä: lähtökohtamme oli jotain 45 IBUn luokkaa, mutta lopputulos ei ollut halutun tymäkkä. Kysyimme apua kokeneimmilta konkareilta ja saimme vinkkiä, että kotiolutta ja pientä eräkokoa tehdessä IBUt ei vaan jotenkin tunnu samalta, eli keitosta voi melko huoletta "ylihumaloida". Mitään tieteellistä selitystä tai vahvistusta tälle en vielä ole löytänyt, mutta tällainen mutu itsellänikin nyt kyllä olisi. Olemme myös käyttäneet oluet melko kuiviksi, eli selitys ei voi olla siinä, että mallasrungon makeus jotenkin latistaisi humalarunkoa.

Sitten itse muutoksiin. Maris Otteria saa Brewcatilta, joten päädyimme myös siihen. Crystal 60:tta päädyttiin lisäämään ripaus väriä & hippusen makua antamaan. Humalapuolella Punk IPA tarjoaa melkoisia haasteita lompakolle. Nelson Sauvin on kallista ja tämän lisäksi Chinookia ja Ahtanumia on vaikea saada. Chinook vaihdettiin Columbukseen niiden samankaltaisuuden vuoksi: kummastakin saa mausteista ja hennon sitruksista vivahdetta, mäntyisyys tosin jäisi puuttumaan. Ahtanum korvattiin Cascadella: kummatkin antavat oluelle kukkaisuutta ja greippisyyttä. Punk IPAssa käytettyä hiivaa emme tienneet, joten korvasimme sen perusvarmalla S-04:llä.

Lopputulos on mielenkiintoinen. Omia oluita ei pitäisi arvioida, jonka vuoksi en sen tarkempaa analyysiä tästä tee, mutta hyvää palautetta tämä on juojiltaan kerännyt ja on se myös itselle maistunut. Erityisesti humalointia ja hedelmäisyyttä on kiitelty. Tässä on monia samoja komponentteja kuin esikuvassaan, mutta tavallaan tämä on silti ihan eri olut. Eikä suotta, sillä humalointihan on periaatteessa puoliksi eri osasista koostuva. Jos jotakuta kiinnostaa kloonata Punk IPA, niin tuota aiempaa reseptiä kannattaa tutkia. "Aito" Punk IPA ei välttämättä tuota uuden version kuutta humalaa tarvi, vaan jos jostain saisi käsiinsä Chinookia ja Ahtanumia, niin niillä, Nelson Sauvinilla ja Simcoellakin voisi saada kiinnostavan kloonin aikaan.

Edit 2.7.2017:
Nyt kun tätä pari vuotta vanhaa postausta lueskelen niin sen verran voisin lisätä, että reseptiä ei tuosta ylhäältä kannata yrittää naputella omaan reseptisoftaan vaan BrewMate-yhteensopivan reseptifilun löydät tämän linkin takaa.

Brewdog on myös julkaissut reseptinsä DIY DOG-kirjasessa (jonka pdf:n löydät heidän nettisivuiltaan). Aidossa Punk IPAssa on Brewdogin reseptin mukaan 20 litran eräkoossa melko yllä olevan kanssa samankaltainen mallasrunko, mutta katkerointihumalaa hieman vähemmän ja aromihumalointia ronskisti enemmän: n. 100g keiton aikana ja 190g dry hoppina (!). Reseptikirjanen vinkkaa dry hoppaamaan pääkäymisen jälkeen (eli vaikkapa secondaryastiassa) viiden päivän ajan 14C-asteessa.

Hiisi - Rakki

Ensikosketukseni Hiiden tuotteisiin sain vuoden 2014 Helsinki Beer Festivaleilla, jolloin lasiini osui Raivoava Rakki ja Humulus Lupus. Hiiden oluita juodessa tuli vähän sama ahaa-elämys kuin joitain vuosia sitten BrewDogin oluiden kanssa: "ai oluet voi maistua tältäkin!". Omia makunystyröitäni Hiiden makumaailma ja etenkin kyseisten oluiden hedelmäisyys ja rapea humalointi miellyttää kovin, jonka vuoksi heidän oluitaan pyrin kokeilemaan aina kun niitä vastaan jostain tulee. Tavallaan on alkanut jo tuntua, että taidan arvioinnissa olla vähän liiankin lempeä Hiittä kohtaan - ihan vain varoituksen sanana.

"Nauti viilennettynä hitaasti paahdetun kananpojan tai vaikka kunnon BLT:n kaverina, keskimääräistä kovemmalla soitetun Queens of the Stone Agen säestämänä." Close enough.

Rakki käveli vastaan jo syksyllä hieman ennalta-arvaamattomasti - nimittäin Tampereen laitamilla Teivon ABC:lla. Ei kuitenkaan marketissa, vaan Fröökynän Herkku -nimisessä herkku- ja lahjamyymälässä, jonka pienpanimotuotevalikoima yllätti totaalisesti. Kuvan ja tarkemmat tiedot valikoimasta löydät heidän sivultaan.

Lasiin kaatuvassa oluessa on miellyttävän hedelmäinen ja rouhea humalointi. Siinä on eksoottista hedelmää - mangoa ja passionia - ja aavistus mäntyä ja pihkaa. Vaahto on valtava ja kuohkea ja laskeutuu maltilla muuttuen sormen paksuiseksi kuohkeaksi ja pitkäikäiseksi hunnuksi. Olut on samea ja väriltään tumman meripihkainen.

Maku on oikein miellyttävä: humalan katkerot ja hedelmäiset vivahteet luovat kivan makumaailman. Oluessa on todella pitkä suutuntuma ja pirskahtelevat hapot. Katkerot tuntuvat suun kaikilla pinnoilla ja runko on tasapainoinen. Kauppavahvuiseksi tuotteeksi mieletön makupommi.

Speksejä vihkosta:
Arvosteltu 7.11.2014 ja 20.3.2015 (42p ja 40p) - 4,5%
Tuoksu:7
Ulkonäkö: 4
Maku: 8
Suutuntuma: 4
Yleisvaikutelma: 17
Yhteispisteet: 40

Olvi - Iisalmi Pale Ale (IPA)

Olvi-panimon Iisalmi Pale Alea kädessä pitäessä tulee jotenkin epärealistinen fiilis. Pidän kyseistä panimoa vähän jotenkin.. noh, "kovaan käyttöön" suunniteltujen käymistuotteiden tuottajana (Olvi, Sandels, A.Le Coq). Eli prosentit edellä ja maku pienemmällä fokuksella. Mutta niin se maailma ja etenkin suomalainen olutkulttuuri muuttuu, että ilmeisesti Iisalmessakin on nyt huomattu, että olisi kai aika hölmöä jättää alati kasvava asiakaskunta eli maukkaasta oluesta nauttivat huomioimatta. Hyvä näin, aika selvittää mitä tyylikäs IPA-tölkki pitää sisällään.

"Vahvasti humaloitu, sitruksinen täysmallas pintahiivaolut, suodattamaton."

Lasiin kaatuu oranssihtava, vaalean meripihkainen ja voimakkaasti vaahtoava olut. Vaahto on vaalea, kuohkea ja isokuplainen ja rauhoittuu piakkoin oluen pinnalle sentin paksuiseksi hunnuksi.

Tuoksussa on pistävää humalaa, mäntyä, ruohoa ja hedelmää sekä vähän mausteisuutta ja todella hentoa sitrusta ja mallasta. Tuoksu on oikeastaan yllättävän monipuolinen ja miellyttävä, hieman tunkkaiseen päin muttei häiritsevästi.

Maku on yllättävän pliisu eikä oikein lunasta tuoksun antamia lupauksia: humalaa, hieman mäntyä ja ruohoa. 55 EBUn kitkeryys kihelmöi suussa miellyttävästi. Vetinen ja hieman epätasapainoinen. Iisalmi Pale Alen runko on turhan ohut kuten tuppaa olemaan asian laita muidenkin "kauppa-ipojen" kohdalla: tämä oluttyyli todella hyötyy hieman vahvemmasta alkoholipitoisuudesta ja sitä tämäkin tuote kaipaisi. Ja kyllä: ymmärrän ironian siinä kuinka aluksi valitin, että Olvi tekee oluensa voltit edellä ja nyt itse haluaisin tähän lisää voltteja. :)

Kaiken kaikkiaan IPA-ipa on helposti juotava ja simppeli ipa. Siinä ei ole varsinaisia vikoja ja se on kaikilta puolin "ihan ok" (ja tuoksunsa puolesta hyvä). Voisin kuvitella, että tulevana kesänä tämä tulee olemaan hyvä porttihuume, jolla houkutella bulk-kuluttajia maukkaiden oluiden maailmaan. Kunhan saatavuus ja hinta pysyvät kohdillaan, niin eiköhän tämä useammankin kerran lähikaupan hyllystä mukaan tartu.


Speksejä arviointivihkosta:
Tölkki - 19.3.2014 - kotona juotu - 4,7%
Tuoksu: 7
Ulkonäkö: 2
Maku: 6
Suutuntuma: 2
Yleisvaikutelma: 12
Yhteispisteet: 29

Nokian panimon 2nd Avenue pikatestissä

Pääsin testaamaan viikon parin päästä kauppoihin ilmestyvää Nokian Panimon 2nd Avenueta ystäväni luona, joka puolestaan oli saanut tuotetta suoraan panimolta työpaikalleen näytekappaleina. 2nd Avenuesta on ennakolta povattu "uutta 66:sta", joka on mielestäni hieman epäreilu ennakko-odotus uudelle oluelle, mutta kieltämättä tätä on vaikea maistella ilman, että alitajuntaisesti vertaisi 66:een (joka kuitenkin lähtökohtaisesti on jopa ihan eri tyylilajin olut).

 

Nätti olut & tyylikäs tölkki.

Lasiin kaatuu vaalean kuparinen ja hieman meripihkaisen värinen olut kuohkealla vaahdolla. Tuoksu on yllättävän mieto, lukuisien jenkkiviittauksien vuoksi olisin odottanut jonkin sortin sitrusta tai tiukkaa humalaa. Sen sijaan tuoksussa on hentoa hedelmäisyyttä, aavistus humalaa ja maltaisuutta. Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä. Suutuntuma on raikas ja hapokkuus on sopiva. Ei mikään napakymppi, mutta varsin passeli tuote. Päätynee kesällä ostoskoriin kerran jos toisenkin, aurinkoisen päivän janonsammuttaja.

Numerointi uupuu, sillä en kirjoittanut arviointivihkoon tästä mitään.

Arvio: Papabeers - White I.P.A

Seurasin Papabeersin toimintaa mielenkiinnolla jo syksyllä, mutta silloin talous ei valitettavasti antanut myötä tilata laatikollista Pyynikin käsityöläispanimolla tehtyä herkkua. Kevättalvella laitoin kuitenkin vihdoin tilauksen sisään. Papabeersin kauppa on hieman kömpelö ja yhteydenpitoa ostajaan ei juuri ole (paitsi Paypalilta tuleva sähköposti maksun onnistumisesta), eli tässä touhussa ei auta kuin luottaa siihen, että paketti lähtee kun lähtee ja saapuu kun saapuu. Vahvistusviestejä tilauksen vastaanotosta tai toimituksen tilasta ei tule. Mutta pääasia on, että olut on hyvää. Mutta onko se?

Vaahto oli aluksi kuohkeampi, mutta kuvailun tiimellyksessä se ehti laskea oheisen näköiseksi pitsiseksi reunoille keskittyneeksi hunnuksi.

Kyllä on, ainakin tämä White I.P.A. White IPAlla tarkoitetaan siis kahden oluttyylin fuusiota, perinteisen belgialaisen witbierin ja hieman uudemman aallon jenkkihumaloidun ipan liittoa. Witbier maustetaan tyypillisesti korianterinsiemenillä ja sitrushedelmien kuorilla, mutta White IPAn tapauksessa keittoon lisätään vielä tuhti annos humalaa ja jopa salviaa ja sitruunaruohoa.

Kaadan oluen lasiin. Tuoksun happamahkon raikas ensituntemus tuo minulle mieleen saisonin. Tuoksussa on sitrushedelmää ja miellyttävästi humalaa. IPAmainen jenkkiaromi. Oluessa on pienikuplainen tiheä vaahto, joka alkaa runsaana, mutta katoaa nopeasti. Lasin reunoille jää alkoholista tyylikkäät "jalat" (neste tarraa lasin reunaan). Olut on väriltään hailakan kellertävä, aavistus kuparia, ja läpinäkyvä. Maun ensipuraisussa on passelisti sitruksista humalontia ja sopivasti katkeroa. Runko on tasapainoinen ja oluessa on pitkä katkera jälkimaku. Janottava. Mielestäni enemmän IPAan kuin vehnään kallellaan, mitä en pidä pahana asiana. Humalavetoinen ja raikas olut, jonka juotuaan tekee mieli toista.

Speksejä arviointivihosta:
Papabeers White IPA, pullo, 5,2%, 17.2.2015, nautittu kotona, 8,1C
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma 4/5
Yleisvaikutelma 15/20
Yhteensä: 36/50

Humalapirtelö 0v

Hyvää syntymäpäivää uudelle mahtavalle blogilleni. Kuten nimikin jo vihjaa, tänne minun olisi tarkoitus kirjoitella olut- ja oluentekoharrastuksestani. Paino kummassakin sanassa harrastus - en ole saatika väitä olevani ammattilainen kummassakaan.

Arvioinnissa nojaan ratebeer.com- ja olutopas.info -sivuilta tuttuun skaalaan, eli viiden eri osa-alueen pisteytykseen, joista saadaan lopputulokseksi jotain 5 ja 50 pisteen väliltä. Lisää voi suomeksi lukaista vaikkapa täältä.