Resepti: Kiwi in Vermont ja testissä Imperial Yeast A24 Dry Hop

No nyt on Vermont-innostus edennyt jo niin pitkälle, että tätä tyyliä täytyy imitoida jo omissa keitoksissa. Tällä kertaa tyylistä haettiin kuitenkin enemmän inspiraatiota, sillä oluentekoystävän (huomasitko miten kiersin sanan "panokaveri"?) kanssa on suunniteltu ja haettu sopivaa ajankohtaa Uuden Seelannin humalalajikkeilla tehdylle IPAlle. Pakastimessa on siis odotellut Green Bulletia, Motuekaa ja Nelson Sauvinia jonkinsortin kiivi/kiwi-hassuttelulle.

Alkuperäinen idea oli tehdä hedelmäinen kiiviolut, mutta jossain vaiheessa hedelmä tipahti pois ja ajatukseksi jäi enemmänkin "perus-ipa". NEIPAsta innostuneena sain ylipuhuttua ajatuksen tehdä enemmän aromipuolen humalointiin nojaava IPA ja lopulta tähdet olivat jopa niin suotuisassa asennossa, että veljeltä löytyi jääkaapista valmis startteri Imperial Yeastin A24 Dry Hop -hiivaa, jota voisimme tässä oluessa käyttää.

Ennen A24-pohdintoja pohjustan hieman avaamalla Conan-hiivan mysteeriä: yksi kuuluisimmista Vermont IPA-tyylin oluista lienee The Alchemistin Heady Topper, jonka teossa käytetään juurikin Conan-hiivaa. Sen kerrotaan olevan hedelmäisen humaloitu mehumaisen samea ja todettakoon nyt että itse en ole sitä maistanut. Conan-hiivan huhutaan tulleen Vermontiin Englannista Greg Noonanin mukana Vermont Pub & Brewerylle, josta se sitten on päätynyt The Alchemistillekin. Conan-hiivaa pidetään yhtenä päätekijöistä "aidon" Vermont-maun aikaansaannissa. (lähde1, lähde2)

No miksi tämä Imperial Yeastin A24 nyt sitten on niin tärkeä tässä reseptissä? A24:ää saa tilattua Suomessa näppärästi Brewcatilta, jonka verkkosivu kertoo hiivasta seuraavaa:

Tämä hiiva on sekoitus A20 Citrus ja A04 Barbarian hiivoja. Tällä hiivalla tehostat humalan aromeita ja tämä tuottaa upeita sitruksen, persikan ja aprikoosin aromeita. IPAt, pale alet tai mitkä tahansa oluet, joissa humala on pääosassa nousevat tällä hiivalla uudelle tasolle.

 Mitä ihmeen A20 ja A04? Näitä voi tutkia taas vaikkapa Imperial Yeastin verkkosivuilta:

A20:
Citrus cranks out orange and lemon aromas along with some tropical fruit. Use this strain at high temps for big ester production. A wild saccharomyces strain, it will get a bit funky without the worries of a brettanomyces strain.

A04:
Ready to attack your IPA, Barbarian produces stone fruit esters that work great when paired with citrus hops. Barbarian will give you what you need for an exceptionally balanced IPA.

Barbarian? Etteikö vaan olisi viittaus Conaniin? Ja mitä ilmeisemmin näin onkin. Imperial Yeastin nettisivuilta en suoraan tätä tietoa löytänyt, mutta kotiolutfoorumeilla ja asiaan vihkiytyneillä verkkosivuilla näin ainakin väitetään.

Summa summarum: A24-hiivan pitäisi yhdistellä A20-hiivan kykyä korostaa appelsiinin, sitruksen ja trooppisten hedelmien humala-aromia sekä A04-hiivan kykyä korostaa sitruksen humala-aromia sekä aikaansaada sameutta. Kuulostaa melko loistavalta työjuhdalta tälle oudolle Uuden Seelannin ja Uuden Englannin hybridille!

Resepti: Kiwi in Vermont

Vehnä päätyi vahingossa etikettiin asti, sitä tässä ei ole!

 
BrewMate-yhteensopivan reseptin voit ladata näppärästi Drive-kansiosta itsellesi, jos näin haluat. Seuraavaksi avaan hieman reseptiä varten tehtyjä valintoja. Kiivihedelmää ei tähän käytetty, mutta uusiseelantilainen kiivilintu päätyi nimeen asti, koska Uuden Seelannin humalilla mennään.

Itse reseptiin käytössä oli siis Green Bullet, Motueka ja Nelson Sauvin. Näistä Green Bulletilla on selkeästi korkein alfa-arvo, jonka vuoksi vähäiset katkerot päätettiin reseptissä saada aikaan tällä. Kaikkea ei kuitenkaan tuhlata katkerointiin, vaan parikymmentä grammaa saa luvan riittää (aikaansaaden laskennallisen 36 IBA - pienessä mittakaavassa keitellessä ibut eivät mielestäni tartu ihan laskennallisen arvon mukaisesti, jonka vuoksi veikkaisin lopullisen katkeron jäävän jonnekin 20-30 seutuville näillä grammamäärillä). Green Bullet on profiililtaan hedelmäinen, mausteinen, floraalinen ja mäntyinen. Motueka on sitruksinen ja trooppishedelmäinen ja Nelson Sauvin hedelmäisen valkoviininen. Humalat sopivat Vermont-teemaan siis semi-ok, ajatus oli siis saada A24 korostamaan sitrusta ja hedelmäisyyttä.

Mallasrunkoon otettiin mallia täältä. Maris Otteria löytyi melko sattuman kaupalla varastosta 1,2kg, jonka vuoksi ei päästy ihan 40%/40% suhteisiin vaan enemmänkin 67%/23% suhteisiin. Vehnää ei varastossa ollut saatika hunajamallasta tai ohraleseitä, joten nämä tippuivat pois. Väriä antamaan lisättiin 100g CaraCrystal EBC120-mallasta ja 8% määrä kauraleseitä päätyi muotoon 7,69% kauraleseitä (koska kiva tasainen 400g määrä..). Käytännössä melko simppeli mallasrunko pienellä määrällä kauraleseitä ja makumaltaita, siis.

Humaloinnissa haluttiin nojata vahvasti dry-hoppiin ja tässä koitan hieman avata BrewMate-reseptin humalamerkintöjä:

Green Bullet & Motueka Boil @ 0: nämä laitetaan siis keitokseen siinä vaiheessa kun virrat napsaistaan keittimestä pois.

Green Bullet & Motueka Aroma @ 0: BrewMate on hieman kömpelö näiden merkkaamisessa; vierre jäähdytettiin 70C-asteeseen, jonka jälkeen lisättiin nämä. Annettiin seistä 30 minuuttia 70C-asteessa, jonka jälkeen jäähdytettiin 20C-asteiseksi.

Green Bullet, Motueka & Nelson Sauvin Dry Hop @ 4: nämä laitettiin primääriastiaan neljännen päivän kohdalla käymisen ollessa yhä käynnissä. Istuivat primääriastiassa muistaakseni nelisen päivää.

Siirto secondaryyn noin viikon käymisen jälkeen.

Green Bullet, Motueka & Nelson Sauvin Dry Hop @ 12: nämä laitettiin sekondääriastiaan 12. päivän kohdalla (12. käymispäivä siis, ei 12. päivä secondaryssä). Tai tämä oli ainakin suunnitelma, mutta koska jenkkireissu tuli tähän väliin, ehti olut istumaan secondaryssa kaksi viikkoa, jonka jälkeen dry hoppasin viiden päivän ajan.

Mäskäyslämmöksi haluttiin hieman korkeampi, jotta vierteeseen jäisi käymättömiä sokereita ja oluesta tulisi hieman rungokkaampi. Mäskäys aloitettiin 69C-asteessa ja tunnin mäskäyksen aikana lämpö laski 67C-asteeseen asti. Vähänpä tämä lopputuloksessa näkyi, sillä lopulta olut kävi ominaispainoon 1.010 eli semi-kuivakkaa tulossa.

Tätä kirjoitellessa en tätä vielä ole maistanut kuin vasta pullotuksen yhteydessä ominaispainonmittausnäytteestä, mutta jo sekin maistui kyllä poikkeuksellisen hyvältä vaikkakin oli huoneenlämpöistä ja hapotonta. Ettei nyt ihan omakehuksi mene, niin todettakoon, että yleensä tässä vaiheessa omat kotipanimotuotteet ovat melko "raakoja" ja pullokypsytystä vaativia eikä juuri kehuja ansaitsevia, mutta tässä oluessa humala-aromi puski esiin jo melko vahvasti ja katkero oli melko lempeänä taka-alalla.

Sitten vielä A24-hiivasta. A24 rouhi oluen lopulta tämän näköiseksi:

Kiwi in Vermont valoa vasten.

No mutta! Samea kuin Vermont IPAn kuuluukin ja sormet näkyvät läpi juuri ja juuri. Ja värikin on oikein silmää miellyttävä. Jos pulloa ei tarkastele valoa vasten, niin väri onkin hieman muuta:

Kiwi in Vermont au naturel.

Okei, tämä on kännykällä kuvattu ja ei kovin mairittelevassa valaistusolosuhteissa... mutta perhana jos tämän näköistä jälkeä tekisi hiiva olueen josta ei "tarkoituksella" tee sameata, niin kyllä ainakin itse pettyisin. Perinteiset S04 ja US-05 kun tekee niin kirkkaan helakkaa jälkeä. Tämän tekoon ei käytetty Irish Mossia kirkasteena kuten yleensä, joka voi selittää osan sameudesta. Tämän testatakseni minulla on nyt käymispöntössä tulossa lisää A24:llä käytettävää tavaraa, jonka tarkoituksella kirkastin Irish Mossilla. Pääseepähän testaamaan johtuuko sameus yksinomaan hiivasta vai ei.

Ainiin ja mainittakoon vielä, että kirkkaat lasipullot ovat kai oluille huonoksi, koska niistä pääsee pahaa valoa läpi. Itse pullotan joka erästä pari kirkkaisiin pulloihin ihan vain siksi, että pääsisin tutkailemaan väriä ja pohjahiivan määrää yms. helpommin. Loput on ihan ruskeissa pulloissa.

Olutta maailmalla: Miami Beach ja Key West

Yhdysvalloissa vietimme viikon Bostonissa ja viikon Miami Beachilla ja Key Westissä. Minulla ei ennakkoon ollut suuria pienpanimo-odotuksia etelän suhteen - "tunnetuimmat" jenkkipanimot kun tuppaavat tulemaan joko koillisesta tai itärannikolta (vähän epäreilu yleistys, sillä pienpanimoita yhdysvalloissa kyllä riittää joka osavaltiossa, mutta myyntivolyymiltään top 50 tulee pitkälti mainitsemistani ilmansuunnista).

Miami ja Key West osaavat silti myös yllättää. Molemmista löytyi vierailtavaksi panimoravintoloita sekä laadukkaita olutravintoloita kyllä hyvin. Mitään tajuntaaräjäyttävää ei koettu (paitsi Abbey Brewingillä), mutta tasaisen laadukasta ja hyvää jälkeä kylläkin.

Tähän postaukseen olen listannut muutamia tärppejä lähinnä olutravintoloiden suhteen, sillä pullokaupoissa ei etelässä tullut oikeastaan käytyä. Matkalaukut oli täytetty niin hyvin jo Bostonissa. Tämä ei taaskaan ole mikään ehdoton top-lista - lähinnä listaus ja kuvaukset paikoista joissa satuimme käymään ja jotka olivat suosittelun arvoisia. Tunnustettakoon, että tein Bostonia varten runsaasti enemmän taustatutkimusta ennen reissua, kuin Miamia ja Key Westiä varten.

Jälleen totean, että jos jokin listaamistani paikoista kiinnostaa, niin senkun nakuttelet nimen googleen ja google kyllä taikoo sinulle sijainnin ja aukioloajat.


Miami & Miami Beach

Miami ja Miami Beach ovat kai periaatteessa eri kaupunkeja, mutta sijaitsevat kyllä sen verran lähekkäin, että listailen vinkit tämän saman otsikon alle.

The Abbey Brewing Company

The Abbey Brewing Company

Sijaitsee South Beachilla lähellä Lincoln Road Mall -ostos- ja ravintolakatua. Mainostaa nettisivuillaan olevansa Miami Beachin ainoa panimopubi ja tarjoilevansa palkittuja oluita rennon eurooppalaisessa pubiympäristössä. Perustettu yli 20 vuotta sitten, vuonna 1995. Pubista ei näköyhteyttä panimoon ja tilakin melko pieni, eli en ole täysin varma missä nämä konkreettisesti oluensa panevat - eivät kai samassa talossa ainakaan.

Dubbel, Tripel, Quadrupel, Stout.

Pubimiljöö oli kieltämättä kovin eurooppalaishenkisesti sisustettu - enkä nyt tarkoita mitään modernia hipstervaneribaaria vaan sellaista britti- ja keskieurooppahenkistä sisustusta. Tiskiltä sai tilattua neljän oluen maistelusetin hintaan $18 ja päädyimme kokeilemaan dubbelia, tripeliä, quadrupelia ja stoutia. Jotenkin ennakkoasennoiduin jo valmiiksi, että tarjolle tulee varmaan jotain jenkkihumaloilla mukiloitua hybridityyliä, jonka vuoksi yllätys oli melkoinen, kun laseista löytyi todella tyyleille uskolliset ja maukkaat tuotokset. Aika usein pienpanimoiden "luostarityyleissä" maistuu sellainen pieni - ei nyt sivu- tai virhemaku - mutta väärä maku. Vaikka olut olisi hyvä niin jotenkin siitä jää se jokin dubbelin tai tripelin olennainen osa vajaaksi. Abbey Brewingin oluet eivät todellakaan jääneet vajaiksi, vaan ovat todella täyteläisen maukkaita. Purin ihmetystäni baarimikollekin, joka selitti, että panimomestari opiskeli oluentekoa euroopassa munkkien kanssa ennen panimon perustamista. Ilmeisesti jotain näistä opeista jäi käteen myös.

J. Wakefield Brewing

J. Wakefield Brewing

Panimopubi Miamin Wynwoodissa. Pubi panimon kyljessä ja mäskin tuoksu ilmassa. Tämä osui tutkaani oikeastaan sattumalta Untappdin verified venues -listaa tutkiessa, enkä tiennyt tästä muuta kuin että tämä on panimopubi ja sijainnin.

J. Wakefield avasi ovensa kello 14 ja osuimme paikalle kello 14.05. Sisustuksessa yllätti erikoinen teema: Star Wars! Seinät ovat täynnä aiheeseen liittyvää taidetta ja tiskin vierellä valtavalla tv-screenillä pyöri Star Wars 4. En tiedä pyörittävätkö he samaa elokuvaa repeatilla vai katsotaanko tässä baarissa jatkuvalla syötöllä 1,2,3,4,5,6 uusintana ja järjestyksessä, mutta mielenkiintoinen konsepti silti.

Itse oluet olivat tasalaatuisen laadukkaita; maistoimme pikkulasilliset IPAa, souria ja mansikka imperial blondea. Kaksi ensimmäistä hintaan $3/lasi ja kolmas $5/lasi. Sour oli mausteisen maukas mutta hieman rungolta kapea ja hiivainen loppumaultaan, ipa sen sijaan parempi ja siitä löytyi sitä kuuluisaa humalan hekumaa.

Pidin tätä ihan vierailun arvoisena paikkana, mutta Key Westissä paikan mainitessani Cork & Stogien baarimikko totesi, että J. Wakefieldillä on välillä hieman laadun kanssa ongelmia. Tuurista kiinni siis mitä hanassa milloinkin sattuu olemaan. Varoituksen sanana tämä, vaikken itse voi varmuudella vahvistaakaan.

Boxelder Craft Beer Market

No löytyi etelästä yksi pullokauppakin! Vaikka enemmän pidänkin tätä baarina: vain yksi hyllyllinen pulloja ja tölkkejä ja suurimman osan tilasta vie baaritiski ja asiakaspaikat. Suurinta osaa hyllystä löytyvää saa baarista myös kylmänä ja hanavalikoimaa löytyi noin kymmenen hanallista. Hintatasolta ei erityisen halpa paikka ja miljöönäkin melko yksinkertainen - täällä suosittelen käymään lähinnä ohimennen Wynwoodiin tutustuessa.



Key West

The Waterfont Breweryn juoma- ja pelipuoli.

The Waterfront Brewery

Että osaakin tällaistestakin kolkasta ja turistirysästä löytyä craft-panimo. Sijaitsee parin korttelin päässä Duval streetin hulinasta melko rauhaisassa paikassa. Iso hallimainen ravintolatila, jossa erillinen puoli juoville asiakkaille ja loosit kaiketi syöville asiakkaille. Kävimme melko myöhään ja yhtäkään syöjää ei näkynyt (saatika ruokalistaa) mutta kyllä ne loosit siltä näytti että siellä joku voisi syödä!

Baaripuoli oli oikea pikkupojan unelma, sillä se on sisustettu kymmenillä arcadepelikoneilla. Löytyy niin flipperiä, rallipeliä kuin jenkkileffoista tuttua koripallonheittelypeliä sekä pari bilispöytää ja pöytäcurling. Maistoimme täällä yhdet ok-laatuiset oluet, hieman jäi harmittamaan kun aikaa ei ollut enemmälle ja takaisin emme myöhemmin myöskään ehtineet.

The Porch ulkoa. Kuistilla asiakaspaikkoja!

The Porch

Tämä paikka onkin heittämällä yksi hienoimmista miljöistä missä olen kuunaan käynyt. Key Westin arkkitehtuuri on pitkälti peräisin 1800-luvulta ja tämän ajan koteja on säilynyt alueella nykypäivään yli 3000 talon verran. Porchilla on nimensä veroisesti asiakaskäytössä oleva talonvierustan ulkokuisti sekä jonkin verran asiakaspaikkoja vielä sisälläkin. Historian siipien havinan voi oikein kuulla olutta juodessa.

Seinällä telkkariscriinillä pyöri hana- ja pullovalikoima seitsemässä eri "välilehdessä" - melko nopea sai olla jos halusi yhden ruudullisen kokonaan lukea ennen kuin uusi jo vaihtui auki. Jos ei ehtinyt, piti taas odotella hetki että oikea välilehti taas aukesi. Tai sitten kaivaa kännykkä esiin ja mennä ruudun mainostamalle sivulle.

Tank 7 Farmhouse Ale The Porchissa.

Vähän tylsästi maistoin hanasta kotosuomen Alkostakin saatavilla olevan Tank 7 Farmhouse alen. Täytyi se silti vain hanaversiona Yhdysvaltain maaperällä myös koemaistaa.

Cork and Stogien tiski.

 Cork and Stogie

Tämä olikin oikea villikortti. Kävelimme turistinähtävyydeltä (Southernmost Point) poispäin ja meinasimme läkähtyä helteeseen. Puolisoni bongasi tämän baarin ikkunasta Cigar City Brewingin mainoskyltin ja päätimme poiketa sisälle vilvoittelemaan. Itse olin hieman skeptinen - noi mainoskyltit nyt on vain koristerihkamaa yleensä... Mutta perhana vielä mitä, hanasta löytyi Jai Alain tammitynnyrikypsytettyä versiota ja kaapissa olisi ollut vielä Cigar Cityltä muutakin herkkua tarjolla. Muistaakseni noin kymmenen eri hanaa ja suurin osa oman osavaltion laatutavaraa. Todella pieni paikka (tiskillä kuusi asiakaspaikkaa, sisällä pari pöytää ja ulkona pari lisää) mutta sitäkin ystävällisempi ja asiantuntevampi palvelu ja rupattelimme baarimikon kanssa melko paljonkin. Baarimikko kertoi myös että muuan skandipanimo tekee kovaa vauhtia jenkkivalloitusta ja lausui sen hauskasti "tuul". Öökköset kun on jenkeille vaikeita (To Øl)...

Olutta maailmalla: Boston

Puolisoni suuntasi konferenssimatkalle Yhdysvaltoihin ja pääsin matkalle mukaan siipeilemään. Puolison viettäessä päivät töissä, minä vietin päivät paikallisiin nähtävyyksiin tutustuen ja niistä en tässä blogissa sen enempää jauha. Lounas- ja illallisaikoihin ehdimme kuitenkin yhdessä tutustua Bostonin olutravintolatarjontaan ja tässä postauksessa on omat vinkkini Bostoniin matkaavalle craft-oluen ystävälle. Lista ei toki ole mikään kattava matkaopas vaan enemmänkin omat vinkkini paikoista joihin me ehdimme tutustumaan.

Kaikki paikat löydät kartalta näppärästi osoitteesta google.fi, jonka vuoksi en rupea tähän postaukseen kaivamaan jokaisen osoitetta, aukioloaikoja ja karttasijaintia.

Ravintolat

Row 34 lounasaikaan.

Row 34

Moderni kalaruokaan painottuva aavistuksen trendihenkinen ravintola, jolla on loistava ja paikallisia tuotteita suosiva hanalista. Hanoissa muistini mukaan n. 15 olutta. Kävimme arkena lounasaikaan, ja silloinkin oli melko täyttä. Veikkaisin, että ilta-aikaan voi olla vaikea saada pöytää. Ei mitenkään mahdottoman hintainen, mutta ylempää keskitasoa. Maistoin täällä Lawson's Finest Liquidsin Sip of Sunshine-ipan, josta untappd-arvio täällä. Sijaitsee keskustasta itään Seaport Districtissä, helppo löytää.



Sunset Grill & Tap

Sunset Grill & Tap.

Tortillaa, wrappia, fajitasta ja muuta tämänsorttista ruokalistalla (~$15 - $25) ja muistaakseni tarkalleen 108 hanaolutta olutlistalla. Kyllä, luit aivan oikein - yli sata olutta hanoissa! Luulisi, että tällainen määrä johtaisi kunnossapitokatastrofiin ja likaisiin hanoihin, mutta priimalta kaikki maistamamme oluet kyllä maistui. Ilmeisesti miljoonakaupungissa riittää menekkiä oluelle. Maistoin yli $10 lasillisen Dogfish Headin 120 Minute IPAa, mutta tämän oluen hinta selittyy sen "erikoisuudella". Muut oluet listalla maltillisemman hintaisia, siis. Tätä sai vain ~0,33l lasissa, mutta tarjoilija toi meille pyynnöstä kaksi tyhjää pikkulasia, joihin jaoimme oluen (vähän ihmetytti, miksei sitä alunperin voitu laskea hanasta kahteen eri pikkumukiin vaan täytyi itse räpeltää jako...). Lisäksi tuli maistettua Conehead ja Super Session #8. Sijainti keskustan länsipuolella melko kaukana, mutta ratikalla pääsi lähelle melko näppärästi.

Baarit

Harpoon Brewery

Harpoon Brewery.

Tämä on oikeastaan panimon yhteydessä oleva "beer hall", mutta listaan sen tänne baareihin, koska ruokalistaa tällä paikalla ei varsinaisesti ole. Keittiö kuitenkin löytyy, joka tarjoilee suolaisia ja makeita pretzeleitä. Baarista oli lasiseinien läpi näkymät panimon sisälle, kävimme alkuillasta ja kyllä siellä joku ihan töitäkin näytti tekevän. Maistoimme neljän eri oluen maistelusetin, joista mikään ei varsinaisesti ollut pettymys muttei iloinen yllätyskään. Perushyvää laatutavaraa, siis, ja kuitenkin vierailun arvoinen paikka.

Harpoonin menu. Ei mitenkään epätavanomaista, että hinnat ei esillä.

Bukowski's Tavern

Charles Bukowski -teemabaari. Kirjoitin graduni Bukowskista, jonka vuoksi taidan olla hieman puoluellinen tätä paikkaa suositellessani. Ruokalistalla perus pubimättöä (purilaista ja toastia yms.) ja noin kymmenessä eri hanassa yllättävän laadukasta ja paikallista craftia. Söimme, mutta olimme melkeinpä ainoat syöjät - tämä taitaa olla enemmän paikallisten juomapaikka. Sijaitsee keskustan laidalla parin kilometrin päässä Fenway Park -stadionilta. Seinät on koristeltu Bukowskin kuvilla ja tekstilainauksilla ja rokki soi melko lujalla. Ilmastointi jätti toivomisen varaa ja paikassa oli melko hikinen meininki. Itse Bukowskilla ei tietääkseni mitään yhteyttä Bostoniin tai tähän paikkaan ole, vaan tässä mennään puhtaalla teemameiningillä.

Bukowski's Tavern.

Kaupat

Trillium.

Trillium

Ratebeerin Top Beer from Massachusetts, USA -listaa dominoi kaksi panimoa: Tree House Brewing Company sekä Trillium Brewing Company (alempi lista linkin takana). Tree Housesta en oikeastaan mitään tiedäkään, mutta Trilliumilla on oma tölkkikauppa ja growlereiden täyttöpiste Seaport Districtissä keskustan tuntumassa. Todella pieni putiikki, jossa tuotteita ei valitettavasti pääse maistelemaan vaan pelkästään ostamaan. Ostin neljän 0,5l tölkin setin, josta maksoin $20 - ei mitenkään halpaa siis. En ole maistanut näitä vielä vaan raahasin tölkit kotisuomeen asti. Uskallan tätä kuitenkin suositella, koska Key Westissä asti baarimikko kysyi oitis kuultuaan, että kävimme Bostonissa, että kai kävimme Trilliumin kaupassa ostoksilla.

Fort Point Market

Viina-, viini- ja olutkauppa Trilliumin tölkkikaupan vieressä. Kylmiöstä myytävät tuotteet myydään vain monipakkauksina, mutta hyllystä löytyviä tuotteita saa ostaa ihan yksittäisinä. Täältä mukaan lähti neljän tölkin setti hintaan $10 - muistaakseni Avery Brewingiä ja jotain muuta. Kattava valikoima.

Hopsters Alley. Tuotteet hyllyissä osavaltioittain.

Hopsters Alley

Boston Public Marketista löytyvä pullo- ja tölkkikauppa. Kaikki tuotteet myynnissä pelkästään monipakkauksina, mutta hyllyistä löytyy todella laaja kattaus osavaltioittain New Englandin alueelta. En tuntenut tuotteita ennalta ja pyysin myyjältä suositusta hyvästä, mehukkaasta ja aromihumaloidusta vermont ipasta ja päädyin ostamaan 4 tölkin pakkauksen karkean sitruskatkeroitua "perus"ipaa. En tiedä eikö myyjä vain ymmärtänyt mitä halusin vai eikö hän vain osannut suositella oikein, mutta täältä tuli tehtyä hutiostos.

Vermont-hylly.

Bonus-vinkki 1: Vermont

Punnitsin tätä piiiiiiitkään ja lopulta päädyin hylkäämään suunnitelmani. Tämä olisi vain kaivannut ylimääräisen päivän reissulle ja sitä ei valitettavasti tällä kertaa ollut. Suunnitelmani olisi ollut seuraava: Bostonin lentokentän car rental centeristä Hertziltä auto vuokralle (n. $30 per päivä) ja road trip Vermontiin "aidon" NEIPAn alkulähteille. Vermontissa käymisen arvoisia paikkoja olisi ollut ainakin Alchemist Brewingin Visitor Center sekä Hill Farmstead. Alchemistin Heady Topperia pidetään NEIPA-tyylin kantaisänä, jonka vuoksi sen menekkikin on sen mukaista. Tämän vuoksi roadtrip saattaa koitua "turhaksi", jos Heady Topper onkin myyty loppuun juuri käyntipäivänä. Matkaa kertyy n. 400km per suunta, jonka vuoksi reissu kannattanee jakaa kahdelle eri päivälle ja viettää yö Vermontissa.

Bonus-vinkki 2: Samuel Adams Brewery

Vähän mietitytti, kehtaako tällaista craft-postaukseen laittaa, mutta menköön. Boston Lagerista tunnettu Samuel Adamsin panimo löytyy ratikkamatkan päästä keskustasta lounaan suuntaan. Näillä on täällä ilmainen panimokierros, johon sisältyy kierros panimon tiloissa sekä parin eri oluen ilmainen maistatus. 0,25l maistelulasin sai myös ilmaiseksi kotiinviemiseksi. Keskinkertaisen perus-ok Boston Lagerin lisäksi panimon ale-valikoima on yllättävän maukas. Lisäksi panimon tiloissa pystyi osallistumaan makupaneeliin - saimme kolme eri ipaa maistettavaksi ja vastasimme täppärillä kyselyyn kuinka miellyttäviltä ipat mielestämme maistuivat ja näyttivät.

Samuel Adams.

Untappd-arvio: Fresh (Civil Society Brewing)

Floridalaista Vermont IPAaa. Makumaailma yllättävän kohdillaan. Likaisen samea. Hikinen trooppinen sitrus tuoksussa. Katkero-, aromi+.

Rating:

4.5 / 5

Flavor profile:

Citrusy, Tropical, Clean, Hoppy

Untappd-arvio: White Oak Jai Alai IPA (Cigar City Brewing)

Tuoksuu öljyiseltä männyltä. Maistuu tosi kevyen tanniinisen pehmeältä, lempeät katkerot. Pitkä jälkimaku. Tuhti ja tasapainoinen.

Rating:

4.5 / 5

Flavor profile:

Subtle, Sweet, Dry, Smooth, Hoppy

Untappd-arvio: Key West Sunset Ale (Florida Beer Company)

Pähkinäisen humaloitu tuoksu. Maku karamellitäyteläinen. Todella pehmeä ja kermainen ja helposti juotava suutuntuma. Iisi ja maukas, ok+.

Rating:

3.5 / 5

Flavor profile:

Malty, Light, Sweet, Smooth, Hoppy

Untappd-arvio: Slam Piece (Coppertail Brewing Company)

Tuoksuu kirpeän sitruksiselta. Yllättävän kuivakka kirpsakkuus suutuntumana. Yrttinen sitrus ja kai tässä kurkkukin maistuu. Hellekelispesöl

Rating:

4 / 5

Flavor profile:

Clean, Light, Dry, Sour, Tart

Untappd-arvio: Oatmeal Raisin Cookie Brown Ale (Cigar City Brewing)

Tuoksuu fariinisokerilta ja suklaarusinalta, tumman maltaiselta. Tuhti tuoksu mutta juotavan kepeä ja makean maukkaan täyteläinen maku.

Rating:

4 / 5

Flavor profile:

Oatmeal, Sweet, Smooth, Raisins, Cinnamon

Untappd-arvio: Hops 4 Teacher IPA (J. Wakefield Brewing)

Trooppisen hikisen greippinen tuoksu. Tuhti runko ja kova ensikatkero, taittuu lempeäksi ja pitkän pistäväksi jälkimaussa. Hennon floraaline

Rating:

4.25 / 5

Flavor profile:

Grapefruity, Fruity, Sweet, Smooth, Hoppy

Untappd-arvio: Stush (J. Wakefield Brewing)

Tuoksuu suolaisen kirpeän yrttisen sitruksiselta. Maku olkisen makean marjainen, hiivaisa loppuveto. Kirpsakka suussa, mutta runko kapea.

Rating:

3.75 / 5

Flavor profile:

Lemony, Clean, Light, Sour, Tart

Untappd-arvio: Brother Dan's Double (Abbey Brewing (Florida))

Jenkkibelgi! Tyylinmukainen tumman maltainen ja kevyen taatelinen. Liköörinen luumu tuoksuu kun lasia heiluttelee. Yllättävän kevyt runko.

Rating:

3.75 / 5

Flavor profile:

Malty, Sweet, Strong, Smooth, Dark

Untappd-arvio: Sister Tina's Tripel (Abbey Brewing (Florida))

Jenkkitrippeli! Tuoksuu viinaisen maltaisen olkiselta. Maistuu hunajaisen täyteläisen kevyen belgihiivaiselta. Oppikirjaesimerkki. Yllätti.

Rating:

4 / 5

Flavor profile:

Sweet, Dry, Strong, Smooth

Untappd-arvio: Brother Aaron's Quadrupel (Abbey Brewing (Florida))

Jenkkiquad! Yllätyssuora jatkuu, täähän on ihan belgiquad. Ei kikkaile, tyylikäs. Tuoksu: rusina & portviini, maku kypsä hedelmätaateliviina

Rating:

4 / 5

Flavor profile:

Rich, Sweet, Boozy, Strong, Smooth

Untappd-arvio: Citra Sea (Harpoon Brewery)

Aavistuksen kepeä ja metallinen maku. Viljainen. Kuiva, neutraali mieto katkero ja lähes olematon aromointi. Muistuttaa s-kaupan RainbowIPAa

Rating:

2.75 / 5

Flavor profile:

Light, Hoppy

Untappd-arvio: Camp Wannamango (Harpoon Brewery)

Tuoksuu hedelmäisen makean mangoiselta. Maku maltaisen kesäisen mangoinen. Katkero tyylikkäästi taka-alalla, mutta hyvin tasapainottamassa.

Rating:

3.75 / 5

Flavor profile:

Fruity, Light, Sweet, Mango

Untappd-arvio: Sweet Spot (Harpoon Brewery)

Tolkuttoman kirkas. Jalohumaloitu viljainen tuoksu. Täyteläinen ja aluksi makeahko mutta kuivattaa suun lopuksi. Kliini muttei säväytä.

Rating:

3.5 / 5

Flavor profile:

Clean, Light, Sweet, Smooth

Untappd-arvio: Harpoon Boston Irish Stout (Harpoon Brewery)

Kahvisen paahteinen yrmy tuoksu. Kevyt ja vetinen runko mutta tuhti ja nokinen maku, erikoinen suutuntuma. Tyylikäs samettinen minivaahto.

Rating:

3.5 / 5

Flavor profile:

Light, Creamy, Dry, Smooth, Coffee

Untappd-arvio: 120 Minute IPA (Dogfish Head Craft Brewery)

Tuoksu polttaa nenää, mallasta, rusinaa, humalaa. Kompleksi liukuva maku, alkaa kypsän hedelmäisen makeana, taittuu konjakkihumalaan. Älytön

Rating:

5 / 5

Flavor profile:

Sweet, Boozy, Strong, Smooth, Hoppy

Untappd-arvio: Tropical J.R.E.A.M. (Burley Oak Brewing Company)

Tuoksussa kirpeä laktoosinen persikka ja ananas. Maistuu uuniomena-skyriltä, hävytön makumaailma. Kirpeä vanilja, kaneli, omppu, ananas.

Rating:

4.75 / 5

Flavor profile:

Tropical, Sweet, Sour, Apple, Juicy, Cinnamon, Pineapple

Untappd-arvio: Conehead (Zero Gravity Craft Brewery)

Kevytrunkoinen ja helposti juotava. Citra hyppii silmille tuoksussa ja maussa. Kuivahko. Aromi edellä mutta katkeroakin löytyy. Samea.

Rating:

4 / 5

Flavor profile:

Clean, Light, Smooth, Hoppy

Untappd-arvio: Super Session #8 (Lawson's Finest Liquids)

Lähes maitokauppavahvuisuus tuntuu ensimaussa kepeytenä, mutta humalan kihelmöivän purennan ottaessa vallan meno muuttuu tuhdiksi. Kirkas.

Rating:

4 / 5

Flavor profile:

Light, Hoppy, Drying

Untappd-arvio: Sip of Sunshine (Lawson's Finest Liquids)

Floraalisen trooppinen ja tiukan pihkainen tuoksu. Lempeä katkero, todella tuhti aromihumalointi. Öljyinen mutta raikas ja kevyt. Huippuipa.

Rating:

4.75 / 5

Flavor profile:

Floral, Tropical, Sweet, Smooth, Hoppy

Untappd-arvio: The Grotto (Foolproof Brewing Company)

Mieto mäntyinen humala tuoksussa. Samea. Trooppisen sitruksinen humalan puraisu ja pitkä katkero. Täyteläisehkö. Simppeli ja suoraviivainen.

Rating:

3.75 / 5

Flavor profile:

Tropical, Smooth, Hoppy, Bitter, Juicy

Untappd-arvio: Sour Head Apricot (CoolHead Brew)

Tuoksuu hedelmäiseltä persikkapiltiltä ja happamalta. Oudon kompeksi limsainen hedelmäinen oluinen kapeahko kirpeä maku. Pitkä jälkipersikka

Rating:

4 / 5

Flavor profile:

Citrusy, Fruity, Sweet, Sour, Mango

Untappd-arvio: Deucebox (Fourpure Brewing Co)

Tiukka ja karvas katkero. Yllättävän simppeli. Makeahko runko ja trooppinen jälkimaku. Juiceboxilta odottaisi nimen vuoksi mehuisempaa.

Rating:

3.75 / 5

Flavor profile:

Fruity, Sweet, Strong, Hoppy

Untappd-arvio: Colette Farmhouse Ale (Great Divide Brewing Company)

Olkinen ja mausteinen hivenen ummehtunut tuoksu. Maussa belgihiivaa, multaa ja korianterista mausteisuutta. Kuiva, happamahko. Tuhti runko.

Rating:

3.75 / 5

Flavor profile:

Earthy, Spicy

Untappd-arvio: Voilà! (Edge Brewing Barcelona)

Hedelmäinen ja olkinen tuoksu. Maku yllättävän katkera ja floraalinen. Kevyt runko ja löyhän sitruksinen jälkimaku. Helppo ja ok.

Rating:

3.25 / 5

Flavor profile:

Floral, Subtle, Light, Hoppy

Untappd-arvio: Juicebox Citrus IPA (Fourpure Brewing Co)

Tuoksuu trooppiselta sitruunamehulta ja jalohumalalta. Maku humalankitkerähkö miedon sitruksinen, odotin mehumaisempaa. Pitkä jälkikatkero.

Rating:

3.5 / 5

Flavor profile:

Fruity, Hoppy, Citrus

Untappd-arvio: Corner Stone Berliner Weisse (Stone Brewing - Berlin)

Kirpeää suolaisuutta lupaileva tuoksu. Marjaisan happoisa kirpeä maku. Olkinen, keskitäyteläinen runko. Adstringentti. Hiivaisa sitruuna.

Rating:

3.5 / 5

Flavor profile:

Citrusy, Fruity, Light, Sour, Tart

Untappd-arvio: Mr. Hard's Rocks Coffee (Pracownia Piwa)

Tuoksussa tykki viinaisa paahteisen maltainen kahvi ja tumma suklaa. Maussa hieman ikävän kitkerä kahvi ja mielettömän pitkä makea polte.

Rating:

3.75 / 5

Flavor profile:

Full, Thick, Smooth, Sweetness, Coffee

Testissä Imperial Yeast F08 Sour Batch Kidz nestehiiva ja resepti persikkasaisonille

Imperial Yeast: F08 Sour Batch Kidz

Brewcatin verkkokaupasta osui keväällä silmiini erikoinen nestehiiva ja täytyihän se heti laittaa tilaukseen. Kirjoittelin aiheesta huhtikuun alusta tässä postauksessa. Samaisesta postauksesta löytyy Sour Souriksesta juttua.

Korkkaa purkki ja kaada kylmänä vierteeseen. Helppoa!

Tein Sour Sourista 19.4., siirsin secondaryyn 26.4. ja pullotin 3.5. - tehokkaat viikon syklit primaryssa ja secondaryssä siis. Nimi lyheni etikettiin pelkäksi Sourikseksi:

Koeponnistin ensimmäiset pullot viikon parin kypsyttelyn jälkeen, jolloin maku oli vielä melko raaka, eikä lainkaan niin brettaisen hevosenhikinen ja multainen kuin toivoin. Kuukauden kypsyttelyn jälkeen maitohappobasillin kirpeys alkaa jo hieman tuntua maussa ja hiivan makuprofiili on asettunut saisonmaisen tunkkaisen mausteiseksi, mutta bretta on vielä todella taka-alalla. Kenties tämä tästä jatkokypsyttelyllä vielä jatkaa kehittymistään. Maun saisonmaisuus on todella lähellä ihan Belle Saison -kuivahiivalla käyttämiäni oluita, mutta tässä on lisäksi lisukkeena tuo kevyt kirpeys. Eli mitään superkirpeää bakteeripommia ei tämä hiiva tuottanut.

Käytin oluen kylmänkeväisessä huoneenlämmössä eli n. 20C:ssä. Belle Saison -kuivahiivasta olen saanut parhaat maut irti kesäisissä 24 asteen huoneenlämmöissä - kenties tästäkin voisi saada villimmän makupaletin irti korkeammassa käymislämmössä, ja tätä voisi vielä loppukesästä testata. Huomautuksena nyt siis vielä, että perus ipoja ja apoja ei moisissa lämmöissä kannata tehdä, koska korkeissa lämmöissä hiiva tuottaa melkoisia sivumakuja, mutta saisonissa nämä sivumaut ovat ihan toivottuja.

Tämän nestehiivan ongelma oli kyllä sen hinta: 12,50€. Kerran käytettynä se on melko tyyris (etenkin kun Belle saisonia saa alle puolella hintaa tästä), mutta jos pätäkkää ja harrastusintoa löytyy niin mikäs siinä sitten. Käyttökustannusta saa alas myös uusiokäyttämällä, ja näin päätin tehdä itsekin.

Siirtäessä olutta primarysta secondaryyn jätän pöntön pohjalle suurimman osan hiivasta. Normaalisti tämä päätyisi vessanpönttöön asianmukaisesti kierrätettynä biojäteastiaan, mutta tällä kertaa nappasin käymispöntön pohjalta desinfioituun astiaan talteen n. litran hiivamujua. Tein samana päivänä vielä uuden oluen ja tämä muju sai toimia sille startterihiivana.

Peachy Resting Face - brewmate-reseptin löydät täältä

Inspiraation tämä sai Helsinki Beer Festeillä maistetusta CoolHead Brew'n aprikoosi-sourista. Mietin että perhana, minullahan on uusiokäytettävää sour-hiivaa kotona ja eiköhän varaston perältä maltaat ja humalatkin löydy.

Simppeli pale ale -runko ja pussinjämät vehnämallasta saa kylkeensä hieman kaurahiutaleita. Kevyt katkero luottoratsu Perlellä ja jalohumalaisuutta Saazilla.

Salainen ainesosa on kuitenkin tässä: kaupan hillohyllystä löydetty persikkasose. Tuote on valmiiksi pastöroitu, eli mitään ylimääräisiä bakteereja ei pitäisi vierteeseen tästä tarttua. Löysin vähän kaikennäköistä ohjetta nettiä selatessa soseen lisäykselle: joku lisää keittovaiheessa, joku primaryyn ja joku secondaryyn. Itse päädyin sekoittamaan soseen vierteeseen jäähdytyksen jälkeen eli primaryvaiheessa.

Käymisen jälkeen hain pullottaessa pientä lisätwistiä vielä tällä:

Puoliin pulloista meni n. 2cl persikkasosetta käymisdekstroosin lisäksi. Hieman pelotti pullopommit, mutta persikkasose on sen verran maltillisen sokeripitoista, että pulloissa on paine pysynyt ihan hillittynä. Inspiraation tähän sain minulle vuodenvaihteessa jenkeistä tuliaisiksi tuodusta IPA-oluesta, johon oli lisätty pohjalle guavasosetta. Maistelin ensimmäiset lasit kyseistä IPAa "kirkkaana" ja santsilasiin kaadoin myös pullon pohjalta hedelmärupua sisään. Hyvää oli ja hedelmäisyys korostui melkoisesti!

Tässä pullot noin kuukauden jälkeen pullotuksesta. Lienee itsestään selvää kumpaan sose on lisätty, mutta kerrotaan nyt kuitenkin että oikeanpuoleiseen. Vasen on käynyt tyylikkään kirkkaaksi ja oikeanpuoleisessa on kohtuullisen härskinnäköinen hedelmäsose pohjalla ja värikin hieman sameampi, ollen silti jotenkuten läpinäkyvä.

Ensimmäiset varhaiset makutyyppaukset on tästä jo otettu, ja ensipurennassa sour batch kidzin villimpi puoli oli enemmän esillä kuin Souriksessa. Muuten samanlaisen tunkkaisen mausteinen hiivaprofiili, jolla on kyljessä runsas persikkaisuus. Maitohappobasillin kirpeys tulee kypsyessä tekemään persikasta toivottavasti vielä raikkaamman.