Brewcatin verkkokaupasta osui keväällä silmiini erikoinen nestehiiva ja täytyihän se heti laittaa tilaukseen. Kirjoittelin aiheesta huhtikuun alusta tässä postauksessa. Samaisesta postauksesta löytyy Sour Souriksesta juttua.
 |
| Korkkaa purkki ja kaada kylmänä vierteeseen. Helppoa! |
Koeponnistin ensimmäiset pullot viikon parin kypsyttelyn jälkeen, jolloin maku oli vielä melko raaka, eikä lainkaan niin brettaisen hevosenhikinen ja multainen kuin toivoin. Kuukauden kypsyttelyn jälkeen maitohappobasillin kirpeys alkaa jo hieman tuntua maussa ja hiivan makuprofiili on asettunut saisonmaisen tunkkaisen mausteiseksi, mutta bretta on vielä todella taka-alalla. Kenties tämä tästä jatkokypsyttelyllä vielä jatkaa kehittymistään. Maun saisonmaisuus on todella lähellä ihan Belle Saison -kuivahiivalla käyttämiäni oluita, mutta tässä on lisäksi lisukkeena tuo kevyt kirpeys. Eli mitään superkirpeää bakteeripommia ei tämä hiiva tuottanut.
Käytin oluen kylmänkeväisessä huoneenlämmössä eli n. 20C:ssä. Belle Saison -kuivahiivasta olen saanut parhaat maut irti kesäisissä 24 asteen huoneenlämmöissä - kenties tästäkin voisi saada villimmän makupaletin irti korkeammassa käymislämmössä, ja tätä voisi vielä loppukesästä testata. Huomautuksena nyt siis vielä, että perus ipoja ja apoja ei moisissa lämmöissä kannata tehdä, koska korkeissa lämmöissä hiiva tuottaa melkoisia sivumakuja, mutta saisonissa nämä sivumaut ovat ihan toivottuja.
Tämän nestehiivan ongelma oli kyllä sen hinta: 12,50€. Kerran käytettynä se on melko tyyris (etenkin kun Belle saisonia saa alle puolella hintaa tästä), mutta jos pätäkkää ja harrastusintoa löytyy niin mikäs siinä sitten. Käyttökustannusta saa alas myös uusiokäyttämällä, ja näin päätin tehdä itsekin.
Siirtäessä olutta primarysta secondaryyn jätän pöntön pohjalle suurimman osan hiivasta. Normaalisti tämä päätyisi
Peachy Resting Face - brewmate-reseptin löydät täältä
Simppeli pale ale -runko ja pussinjämät vehnämallasta saa kylkeensä hieman kaurahiutaleita. Kevyt katkero luottoratsu Perlellä ja jalohumalaisuutta Saazilla.
Salainen ainesosa on kuitenkin tässä: kaupan hillohyllystä löydetty persikkasose. Tuote on valmiiksi pastöroitu, eli mitään ylimääräisiä bakteereja ei pitäisi vierteeseen tästä tarttua. Löysin vähän kaikennäköistä ohjetta nettiä selatessa soseen lisäykselle: joku lisää keittovaiheessa, joku primaryyn ja joku secondaryyn. Itse päädyin sekoittamaan soseen vierteeseen jäähdytyksen jälkeen eli primaryvaiheessa.
Käymisen jälkeen hain pullottaessa pientä lisätwistiä vielä tällä:
Puoliin pulloista meni n. 2cl persikkasosetta käymisdekstroosin lisäksi. Hieman pelotti pullopommit, mutta persikkasose on sen verran maltillisen sokeripitoista, että pulloissa on paine pysynyt ihan hillittynä. Inspiraation tähän sain minulle vuodenvaihteessa jenkeistä tuliaisiksi tuodusta IPA-oluesta, johon oli lisätty pohjalle guavasosetta. Maistelin ensimmäiset lasit kyseistä IPAa "kirkkaana" ja santsilasiin kaadoin myös pullon pohjalta hedelmärupua sisään. Hyvää oli ja hedelmäisyys korostui melkoisesti!
Tässä pullot noin kuukauden jälkeen pullotuksesta. Lienee itsestään selvää kumpaan sose on lisätty, mutta kerrotaan nyt kuitenkin että oikeanpuoleiseen. Vasen on käynyt tyylikkään kirkkaaksi ja oikeanpuoleisessa on kohtuullisen härskinnäköinen hedelmäsose pohjalla ja värikin hieman sameampi, ollen silti jotenkuten läpinäkyvä.
Ensimmäiset varhaiset makutyyppaukset on tästä jo otettu, ja ensipurennassa sour batch kidzin villimpi puoli oli enemmän esillä kuin Souriksessa. Muuten samanlaisen tunkkaisen mausteinen hiivaprofiili, jolla on kyljessä runsas persikkaisuus. Maitohappobasillin kirpeys tulee kypsyessä tekemään persikasta toivottavasti vielä raikkaamman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti