torstai 1. kesäkuuta 2017

SOPP-Tampere ja tärppejä kesän muihin SOPPeihin

Tampereen Suuret Oluet Pienet Panimot -festarit vietettiin 24.-27.5. melko vaihtelevissa sääoloissa. Itse osuin paikalle torstaina ja perjantaina parhaimpina terdekeleinä, keskiviikkona ja lauantaina oli hieman sateisempaa.

SOPP Tampere, perjantai 26.5. klo 18.
Kirjasin Untappdiin kaikki maistamani oluet ja niistä löydät arviot myös täältä blogin puolelta aiemmista postauksista. Tähän postaukseen halusin kirjoittaa pari pientä tärppiä tulevia SOPPeja varten.

Vertaile Suomen Vermont IPA-tarjonta

Vermont IPA-tyylistä löydät todella hyvän suomenkielisen tietopaketin esimerkiksi Tuopin ääressä -blogista. Samaisen linkin takaa löydät myös käyvän näköisen reseptin oman Vermont IPAn valmistukseen. Jos Vermont IPAn tekeminen kotona oikein kiinnostaa, niin tähän 400-sivuiseen homebrewtalkin ketjuun kannattaa myös tutustua. Kommentoitakoon nyt vielä sen verran, että älkää nyt herranjestas mitään vehnäjauhoja lisäilkö olueenne - ei se sameus sen arvoista ole.

No mutta asiaan. North East/New England/Vermont IPA on kai tämän hetken muotityyli, mutta kannattaa siihen silti tutustua ihan vain maunkin vuoksi. Pähkinänkuoressa kyse on siis sameasta, mehuisasta ja vahvasti aromihumalointiin nojaavasta IPA-tyylistä.

Suomalaisista panimoista Tampereen SOPPiin Vermont IPA-taidonnäytteensä toivat kolme eri panimoa. Mainittakoon vielä, että Vermont IPA on itselleni täysin uusi tuttavuus eli vertailupohjaa ei jenkkiläisistä löydy, peilaan siis tyylinmukaisuutta lähinnä tyylistä lukemaani, en aiemmin maistamaani.


Summer in Vermont.

Panimo: CoolHead Brew
Olut: Summer in Vermont.
Arvio: 4 / 5
Kuten kuvasta näkyy, tämä on kolmikosta ulkoasultaan "tyylinmukaisin" eli kuparisen oranssihko ja samea. Täytyy silti tunnustaa, että ei tämä omaa silmää täysin miellytä. Maku sen sijaan miellyttää: Summer in Vermont on hedelmäisen mehumainen suussa ja humalointi on nappisuoritus: katkero taka-alalla ja trooppinen kirpeä aromi etualalla.



Humalaja.

Panimo: Sonnisaari.
Olut: Humalaja
Arvio: 3,75 / 5
Utuinen, enemmän oljenkultainen ulkoasu. Aromia löytyy, mutta niin myös katkeroa yllättävän paljon. Sitruksinen ja hedelmäinen aromi etualalla. Runko tuntuu jotenkin ei nyt vetiseltä, mutta kepeältä. Todella hyvä IPA tämä on, mutta ei tätä välttämättä Vermont IPAksi luokittelisi. Mehumaisuus puuttuu.




Voodoo IPA.

Panimo: Iso-Kallan Panimo
Olut: Voodoo IPA
Arvio: 3,5 / 5
Kirkas ja tarjoiltaessa turhan kylmä: tästä johtuen hivenen metallinen ensimaku. Kiva trooppinen pihkaisuus pitkässä jälkimaussa. Näistä eniten omaa silmääni miellyttävä, mutta tyylillisesti ulkonäkö kauimpana Vermont IPAsta. Puuttuu myös mehumaisuus.




Maista jotain itsellesi tuntemattomalta panimolta

Tätä ohjenuoraa pyrin festeillä aina noudattamaan. Muutama vuosi sitten Hiisi löi minut Helsinki Beer Festeillä ällikällä Humulus Lupuksella ja tänä vuonna saman teki CoolHead Brew. Vuosi sitten Tampereen SOPPissa todella vahvan ensiesityksen (minulle) antoi Maistila. Seuraan olutmediaa ja somea melko maltilla, jonka vuoksi tällaiset uutuudet menevät minulta välillä hieman tutkan ohi, ja hyvä näin. Eipähän synny suuria ennakkohypejä ja pääsee yllättämään itsensä iloisesti. Tämän SOPPin yllättäjäksi lasken yhä CoolHead Brew'n (kuten tämän vuoden HBF:n): luulin, että CoolHead löi kaikki kortit tiskiin jo Helsinki Beer Festeillä, mutta vielä mitä - panimon tyypit kantoivat SOPPiin slush-jäähilekoneen hedelmäsoureja varten ja tarjoilivat kegillisen todella intensiivistä tonkapapu-stoutia.

Älä juttele tuntemattomille pisuaarilla

Come on hei, kuinka vaikea sääntö tämä on? Ei siitä seuraa kuin kiusaantunutta hiljaisuutta ja ympärille pälyilyä kun aloitat vääntämään vieruskaverille tarinaa, jonka punainen lanka on "kylläpäs tää kalia pissattaa".

 


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti